V |
almennukset
|
Kouluvalmennus
Aloitimme valmennuksen ravityöskentelyllä. Ratsukko oli verrytellyt alkuun itsenäisesti, joten pääsimme suoraan varsinaiseen valmennukseen. Haimme hyvää perusravia uralla pieniä avotaivutuksia ja temponvaihteluita apuna käyttäen. Joyanna oli tänään hiukan laiskalla tuulella, joten siirryimme melko nopeasti seuraavaan tehtävään. Teimme nopeita siirtymisiä kaikkien askellajien välillä isolla pääty-ympyrällä. Aloitimme siirtymisellä käynnistä raviin, ravista pysähdykseen, pysähdyksestä laukkaan jne. Emme ottaneet harjoitukseen mitään tiettyä sarjaa, ettei hevonen alkaisi ennakoida tulevaa askellajia. Harjoitus sujui hyvin ja saimme Joyannan herkemmäksi pohkeelle ja paremmin avuille.
Pienen herättelyn jälkeen oli "oikeiden" tehtävien vuoro. Aloitimme ravissa. Tehtävä alkoi uralta, jolta käännyttiin päädyssä pituushalkaisijalle suoraan kohti toista päätyä. Suoristus, ja sulkutaivutus ravissa vasemmalle tai oikealle vuorotellen uralle asti. Alussa ratsukolla oli vaikeuksia ravata suoraan ennen sulkutaivutusta, mutta muutaman yrityksen ja korjauksen jälkeen tehtävä alkoi sujua erittäin hyvin. Itse sulkutaivutuksessa ei ollut lähes mitään ongelmaa, ja varsinkin oikealle se sujui hyvin. Takasia korjattiin vielä hiukan aktiivisemmiksi ja astumaan paremmin rungon alle ja sivulle, jolloin sulku onnistui vieläkin paremmin ja pääsimme jatkamaan seuraavaan tehtävään.
Teimme laukkapiruetteja uran sisäpuolella ensin oikeassa kierroksessa. Piruetti tehtiin aina päätyihin L:ään ja C:hen. Piruetit olivat aluksi kiireisiä ja askel oli liian pitkä, jolloin koko piruetti oli ohi kolmessa askeleessa. Pitkillä sivuilla Joyanna pääsi vähän karkaamaan avuilta, jolloin laukka piteni eikä seuraavasta piruetista tullut mitään. Palautimme hevosen avuille kokoamalla laukan piruettilaukaksi myös pitkillä sivuilla, jolloin hevonen sai laukata pitempää laukkaa kulmissa. Tämä osoittautui hyväksi keinoksi, sillä laukan kokoaminen piruettien välissä sai itse piruetit paljon rauhallisemmiksi, kun hevonen malttoi kuunnella ja odottaa, tehdäänkö tähän kohtaan piruetti vai ei. Teimme samaa tehtävää molempiin suuntiin. Saimme pirueteista tasaisia ja tahdikkaita, rikkojakin oli vielä mutta muutos alkuun verrattuna oli suuri.
Lopuksi teimme vielä yhden nopean ja yksinkertaisen tehtävän, ennen kuin aika loppui. Teimme laukanvaihtoja molemmilla pitkillä sivuilla hiukan uran sisäpuolella. Toisella sivulla tehtiin ensin vaihtoja joka kolmannella askeleella, ja toisella vaihtoja joka toisella askeleella. Lopuksi teimme vielä toiseen suuntaan vaihtoja joka askeleella. Laukanvaihdot sujuivat kokonaisuudessaan hyvin, muutaman kerran välissä laukka vaihtui ristilaukalle, mutta ne saatiin korjattua nopeasti jo seuraavassa vaihdossa. Hevonen eikä ratsastaja seonnut vaihdoissa kertaakaan eikä laskuvirheitä tullut.
Valmennus sujui todella hyvin, ongelmakohdat olivat pieniä ja ne saatiin korjattua. Joyanna vaatii varsinkin takaosan herättelyä, mutta muuten ratsukolla ei sen suurempia ongelmia ole.
Estevalmennus
Marssin autoltani kohti Yateleyn kenttää. Olin tullut valmentamaan omaa kasvattiani Bentonia, ja olin siitä erityisen innoissani. Rakastin nähdä omia ”lapsiani” maailmalla ja kuulla niiden kuulumisia. Kentällä leah ja Benton olivat jo täydessä työn touhussa, verryttelemässä ravissa esteiden keskellä. Suuri musta ori näytti keskittyneeltä, ja ravasi suurta raviaan vaivattoman näköisesti molempiin suuntiin. Tunnistin ravista oman silmäteräni Brandonin, joka on Bentonin isä. Brandon oli lopetettu kauan sitten, mutta sen jälkikasvun näkeminen sai minut entistäkin paremmalle tuulelle.
Aloitimme valmennuksen kaarevalla uralla olevilla puomeilla. Leah ja Benton saivat ylittää ne muutaman kerran molemmista suunnista ravissa ennen varsinaisia esteitä. Puomeilla ei ollut mitään ongelmia, ratsu malttoi keskittyä eivätkä puomit kolisseet kertaakaan. Puomien jälkeen ratsukko hyppäsi muutaman kerran kentän keskellä olevan pienen pystyesteen, joka oli noin metrin korkuinen. Esteelle oli saatava hyvä linja, eikä kulmassa saanut oikoa, muuten askel ei osunut ja hypystä tulisi liian iso. Muutaman kerran jälkeen leah ratsasti linjan tarkasti, askel osui ja Benton teki pystylle hienon hypyn. Otimme vielä toisen samanlaisen hypyn, jonka jälkeen siirryimme toiseen tehtävään.
Pitkällä sivulla oli kolmeosainen sarjaeste, jolta jatkettiin vasemmalle okserille. Aluksi sarjaeste oli noin 120cm korkea, ja okseri 110cm. Sarjaa lähestyessään Benton lisäsi herkästi vauhtia ja leah pidätti liikaa ohjalla, jolloin ori ei kuunnellut pidätteitä ollenkaan ja kaahasi esteelle. Okseri sujui paremmin, sillä kaarevalla uralla ori ei ehtinyt kiihdyttämään. Seuraavalla kerralla leah osasi varautua ja piti orin kontrollissa jo hyvissä ajoin ennen sarjaa ja jarrutti tarvittaessa istunnalla, jolloin sarjan kaikille osille tuli hienot hypyt. Sarjalta ratsukko jatkoi sujuvasti okserille, jolle tuli myös hyvä hyppy. Nostin sarjan b- ja c-osia sekä okseria, ja tulimme saman harjoituksen vielä uudestaan hyvällä menestyksellä.
Tämän jälkeen lisäsimme harjoitukseen okserin jälkeen vielä viiden laukka-askeleen suoran linjan. Okserilta käännyttiin siis tiukasti oikealle, hypättiin pysty ja siitä viisi laukkaa toiselle okserille. Kun sarjalle päästiin hallitussa laukassa, okserin jälkeinen käännös onnistui ja leah pääsi ratsastamaan hyvän tien linjalle. Laukanvaihtojen kanssa ratsukolla ei ollut mitään ongelmaa, ja vaikka ensin olin vähän epäileväinen, käännöksessä okserilta oikealle ei ollut sen suurempia ongelmia ensimmäisen kerran jälkeen.
Aloitimme valmennuksen ravityöskentelyllä. Ratsukko oli verrytellyt alkuun itsenäisesti, joten pääsimme suoraan varsinaiseen valmennukseen. Haimme hyvää perusravia uralla pieniä avotaivutuksia ja temponvaihteluita apuna käyttäen. Joyanna oli tänään hiukan laiskalla tuulella, joten siirryimme melko nopeasti seuraavaan tehtävään. Teimme nopeita siirtymisiä kaikkien askellajien välillä isolla pääty-ympyrällä. Aloitimme siirtymisellä käynnistä raviin, ravista pysähdykseen, pysähdyksestä laukkaan jne. Emme ottaneet harjoitukseen mitään tiettyä sarjaa, ettei hevonen alkaisi ennakoida tulevaa askellajia. Harjoitus sujui hyvin ja saimme Joyannan herkemmäksi pohkeelle ja paremmin avuille.
Pienen herättelyn jälkeen oli "oikeiden" tehtävien vuoro. Aloitimme ravissa. Tehtävä alkoi uralta, jolta käännyttiin päädyssä pituushalkaisijalle suoraan kohti toista päätyä. Suoristus, ja sulkutaivutus ravissa vasemmalle tai oikealle vuorotellen uralle asti. Alussa ratsukolla oli vaikeuksia ravata suoraan ennen sulkutaivutusta, mutta muutaman yrityksen ja korjauksen jälkeen tehtävä alkoi sujua erittäin hyvin. Itse sulkutaivutuksessa ei ollut lähes mitään ongelmaa, ja varsinkin oikealle se sujui hyvin. Takasia korjattiin vielä hiukan aktiivisemmiksi ja astumaan paremmin rungon alle ja sivulle, jolloin sulku onnistui vieläkin paremmin ja pääsimme jatkamaan seuraavaan tehtävään.
Teimme laukkapiruetteja uran sisäpuolella ensin oikeassa kierroksessa. Piruetti tehtiin aina päätyihin L:ään ja C:hen. Piruetit olivat aluksi kiireisiä ja askel oli liian pitkä, jolloin koko piruetti oli ohi kolmessa askeleessa. Pitkillä sivuilla Joyanna pääsi vähän karkaamaan avuilta, jolloin laukka piteni eikä seuraavasta piruetista tullut mitään. Palautimme hevosen avuille kokoamalla laukan piruettilaukaksi myös pitkillä sivuilla, jolloin hevonen sai laukata pitempää laukkaa kulmissa. Tämä osoittautui hyväksi keinoksi, sillä laukan kokoaminen piruettien välissä sai itse piruetit paljon rauhallisemmiksi, kun hevonen malttoi kuunnella ja odottaa, tehdäänkö tähän kohtaan piruetti vai ei. Teimme samaa tehtävää molempiin suuntiin. Saimme pirueteista tasaisia ja tahdikkaita, rikkojakin oli vielä mutta muutos alkuun verrattuna oli suuri.
Lopuksi teimme vielä yhden nopean ja yksinkertaisen tehtävän, ennen kuin aika loppui. Teimme laukanvaihtoja molemmilla pitkillä sivuilla hiukan uran sisäpuolella. Toisella sivulla tehtiin ensin vaihtoja joka kolmannella askeleella, ja toisella vaihtoja joka toisella askeleella. Lopuksi teimme vielä toiseen suuntaan vaihtoja joka askeleella. Laukanvaihdot sujuivat kokonaisuudessaan hyvin, muutaman kerran välissä laukka vaihtui ristilaukalle, mutta ne saatiin korjattua nopeasti jo seuraavassa vaihdossa. Hevonen eikä ratsastaja seonnut vaihdoissa kertaakaan eikä laskuvirheitä tullut.
Valmennus sujui todella hyvin, ongelmakohdat olivat pieniä ja ne saatiin korjattua. Joyanna vaatii varsinkin takaosan herättelyä, mutta muuten ratsukolla ei sen suurempia ongelmia ole.
Estevalmennus
Marssin autoltani kohti Yateleyn kenttää. Olin tullut valmentamaan omaa kasvattiani Bentonia, ja olin siitä erityisen innoissani. Rakastin nähdä omia ”lapsiani” maailmalla ja kuulla niiden kuulumisia. Kentällä leah ja Benton olivat jo täydessä työn touhussa, verryttelemässä ravissa esteiden keskellä. Suuri musta ori näytti keskittyneeltä, ja ravasi suurta raviaan vaivattoman näköisesti molempiin suuntiin. Tunnistin ravista oman silmäteräni Brandonin, joka on Bentonin isä. Brandon oli lopetettu kauan sitten, mutta sen jälkikasvun näkeminen sai minut entistäkin paremmalle tuulelle.
Aloitimme valmennuksen kaarevalla uralla olevilla puomeilla. Leah ja Benton saivat ylittää ne muutaman kerran molemmista suunnista ravissa ennen varsinaisia esteitä. Puomeilla ei ollut mitään ongelmia, ratsu malttoi keskittyä eivätkä puomit kolisseet kertaakaan. Puomien jälkeen ratsukko hyppäsi muutaman kerran kentän keskellä olevan pienen pystyesteen, joka oli noin metrin korkuinen. Esteelle oli saatava hyvä linja, eikä kulmassa saanut oikoa, muuten askel ei osunut ja hypystä tulisi liian iso. Muutaman kerran jälkeen leah ratsasti linjan tarkasti, askel osui ja Benton teki pystylle hienon hypyn. Otimme vielä toisen samanlaisen hypyn, jonka jälkeen siirryimme toiseen tehtävään.
Pitkällä sivulla oli kolmeosainen sarjaeste, jolta jatkettiin vasemmalle okserille. Aluksi sarjaeste oli noin 120cm korkea, ja okseri 110cm. Sarjaa lähestyessään Benton lisäsi herkästi vauhtia ja leah pidätti liikaa ohjalla, jolloin ori ei kuunnellut pidätteitä ollenkaan ja kaahasi esteelle. Okseri sujui paremmin, sillä kaarevalla uralla ori ei ehtinyt kiihdyttämään. Seuraavalla kerralla leah osasi varautua ja piti orin kontrollissa jo hyvissä ajoin ennen sarjaa ja jarrutti tarvittaessa istunnalla, jolloin sarjan kaikille osille tuli hienot hypyt. Sarjalta ratsukko jatkoi sujuvasti okserille, jolle tuli myös hyvä hyppy. Nostin sarjan b- ja c-osia sekä okseria, ja tulimme saman harjoituksen vielä uudestaan hyvällä menestyksellä.
Tämän jälkeen lisäsimme harjoitukseen okserin jälkeen vielä viiden laukka-askeleen suoran linjan. Okserilta käännyttiin siis tiukasti oikealle, hypättiin pysty ja siitä viisi laukkaa toiselle okserille. Kun sarjalle päästiin hallitussa laukassa, okserin jälkeinen käännös onnistui ja leah pääsi ratsastamaan hyvän tien linjalle. Laukanvaihtojen kanssa ratsukolla ei ollut mitään ongelmaa, ja vaikka ensin olin vähän epäileväinen, käännöksessä okserilta oikealle ei ollut sen suurempia ongelmia ensimmäisen kerran jälkeen.
L |
uonteet
|
Charleroi Nemeth, tutummin vain ”Nemeth”, on peruskiltti tamma, josta löytyy kuitenkin hieman temperamenttisuutta. Nemeth osaa olla tammamainen ja naama nurinpäin, mutta siitä löytyy myös lempeä puoli. Nemethin asenne työntekoon ja ihmisiin ylipäätään riippuu todennäköisesti tähtien asennosta. Hyvinä päivinä se on kiltti ja positiivinen, huonoina päivinä prinsessaponille ei kelpaa mikään.
Hoitaessa Nemeth osaa seistä aloillaan nätisti niin halutessaan. Huonoina päivinä voi luimistella ja nostella takajalkojaan varsinkin harjatessa, mutta hyvinä päivinä tamma usein torkkuu koko hoitamisen ajan. Kavioita putsatessa saa olla ponin mielialasta riippuen varuillaan, sillä varsinkin etukavioita putsatessa saattaa saada hampaista. Satulan kanssa lähestyvä hoitaja on päivästä riippuen joko ystävä tai vihollinen. Usein tamma osoittaa mieltään satuloidessa potkien ilmaa ja luimien, mutta päättäväinen hoitaja saa kyllä satulan tammalle ongelmitta. Taluttaessa Nemeth seuraa kiltisti perässä, mutta huonoina päivinä liian lähellä kävelevä taluttaja voi saada äkäisen ponitamman komennusta osakseen.
Ratsastaessa Nemeth on reipas ja liikkuu yleensä hyvin itse eteen. Parhaimmillaan tamma on erittäin kuuliainen ja herkkä, ja toimii ajatuksen voimalla. Huonoina päivinä tamma ei anna periksi ratsastajalle, tuntuma on maailman hirvein asia eikä kylkiin saa koskea. Koululiikkeet Nemethiltä sujuvat hienosti, se on kärsivällinen ja suorittaa liikkeet tarkasti. Huonoina päivinä tamma saattaa pistää vastaan esimerkiksi väistöjen kanssa, mutta päättäväinen ratsastaja saa kyllä liikkeet suoritettua tamman temppuilusta huolimatta. Esteiden päälle Nemeth ei hirveästi ymmärrä, mutta pienet esteet silloin tällöin pitävät sen virkeänä. Nemethin kanssa maastoilu onkin ihan oma lajinsa. Tamma kiihtyy usein varsinkin vauhdikkaammissa maastoissa, joten kovin aran ratsastajan maastoratsu Nemeth ei ole.
Kilpailupaikalla Nemeth on usein vähän hermostunut, mutta pieni jännitys saa tamman hyvin hereille suoritusta varten. Radalle päästessään Nemeth tietää, että on tosi kyseessä ja unohtaa temppuilut. Se selkeästi nauttii esiintymisestä ja näyttääkin tuomareille aina erityisen lennokkaita askeleita.
Tequiero D'or, tutummin ”Teukka”, on oikea herrasmies. Ori ei ole oikeastaan ollenkaan orimainen, ja osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti useimmissa tilanteissa. Perusluonteeltaan Teukka on hyvin lempeä ja ystävällinen. Se on myös tottelevainen, eikä pistä ihmisille tai muille hevosille vastaan. Ori rakastaa rapsutuksia, ja kerjääkin niitä usein lähes keltä tahansa lähettyvillä olevalta ihmiseltä. Kokonaisuutena Teukka on hyvin rento kaveri, jonka voi huoletta antaa vieraan tai kokemattomankin ihmisen käsiin.
Hoitaessa Teukka seisoo aloillaan tasan niin kauan kuin tarve on. Orilla ei tunnu olevan kiire mihinkään, vaan se nauttii hoitamisesta alahuuli roikkuen. Se saattaa usein myös nukahtaa hoitotuokion ajaksi, mikä tekee sen hoitamisesta mukavan helppoa. Teukalla ei ole mitään varusteita vastaan, ja se antaa laittaa satulankin ilman mitään kiukkuilua. Taluttaessa se seuraa nätisti perässä, eikä kukkoile muille hevosille.
Ratsastaessa Teukka liikkuu hyvin itse eteen, ja on usein mukavan rento. Se on melko herkkä, ja kuuntelee painoapuja hyvin, joten se on miellyttävä ratsastaa. Esteillä se etenee ison laukkansa avulla sujuvasti, ja se hyppää yleensä hienoja, pyöreitä hyppyjä. Radalla ori malttaa keskittyä eikä lähde kiihtymään, vaikka esteet olisivat kuinka korkeita. Se jaksaa työskennellä esteiden parissa aina innolla. Teukka tykkää esteiden lisäksi myös maastoilusta, maastoesteistä puhumattakaan. Ori onkin oikein turvallinen maastokaveri, sillä se ei ”lähde käsistä” tai pelkää oikeastaan mitään.
Kilpailupaikalla Teukka osaa ottaa rennosti. Se ei stressaannu matkasta tai vieraista hevosista, ja käyttäytyy vieraassa ympäristössä ihan yhtä hienosti kuin kotonakin. Kisaradalla se tsemppaa vielä vähän tavallistakin enemmän, sillä se pitää yleisöstä ja esiintymisestä ja haluaa tehdä parhaansa. Orin kanssa onkin helppo yltää sijoituksiin asti isoissakin luokissa, sillä sen iso laukka ja hyvä ratsastettavuus tekevät esteiden ratsastamisesta helppoa.
Hoitaessa Nemeth osaa seistä aloillaan nätisti niin halutessaan. Huonoina päivinä voi luimistella ja nostella takajalkojaan varsinkin harjatessa, mutta hyvinä päivinä tamma usein torkkuu koko hoitamisen ajan. Kavioita putsatessa saa olla ponin mielialasta riippuen varuillaan, sillä varsinkin etukavioita putsatessa saattaa saada hampaista. Satulan kanssa lähestyvä hoitaja on päivästä riippuen joko ystävä tai vihollinen. Usein tamma osoittaa mieltään satuloidessa potkien ilmaa ja luimien, mutta päättäväinen hoitaja saa kyllä satulan tammalle ongelmitta. Taluttaessa Nemeth seuraa kiltisti perässä, mutta huonoina päivinä liian lähellä kävelevä taluttaja voi saada äkäisen ponitamman komennusta osakseen.
Ratsastaessa Nemeth on reipas ja liikkuu yleensä hyvin itse eteen. Parhaimmillaan tamma on erittäin kuuliainen ja herkkä, ja toimii ajatuksen voimalla. Huonoina päivinä tamma ei anna periksi ratsastajalle, tuntuma on maailman hirvein asia eikä kylkiin saa koskea. Koululiikkeet Nemethiltä sujuvat hienosti, se on kärsivällinen ja suorittaa liikkeet tarkasti. Huonoina päivinä tamma saattaa pistää vastaan esimerkiksi väistöjen kanssa, mutta päättäväinen ratsastaja saa kyllä liikkeet suoritettua tamman temppuilusta huolimatta. Esteiden päälle Nemeth ei hirveästi ymmärrä, mutta pienet esteet silloin tällöin pitävät sen virkeänä. Nemethin kanssa maastoilu onkin ihan oma lajinsa. Tamma kiihtyy usein varsinkin vauhdikkaammissa maastoissa, joten kovin aran ratsastajan maastoratsu Nemeth ei ole.
Kilpailupaikalla Nemeth on usein vähän hermostunut, mutta pieni jännitys saa tamman hyvin hereille suoritusta varten. Radalle päästessään Nemeth tietää, että on tosi kyseessä ja unohtaa temppuilut. Se selkeästi nauttii esiintymisestä ja näyttääkin tuomareille aina erityisen lennokkaita askeleita.
Tequiero D'or, tutummin ”Teukka”, on oikea herrasmies. Ori ei ole oikeastaan ollenkaan orimainen, ja osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti useimmissa tilanteissa. Perusluonteeltaan Teukka on hyvin lempeä ja ystävällinen. Se on myös tottelevainen, eikä pistä ihmisille tai muille hevosille vastaan. Ori rakastaa rapsutuksia, ja kerjääkin niitä usein lähes keltä tahansa lähettyvillä olevalta ihmiseltä. Kokonaisuutena Teukka on hyvin rento kaveri, jonka voi huoletta antaa vieraan tai kokemattomankin ihmisen käsiin.
Hoitaessa Teukka seisoo aloillaan tasan niin kauan kuin tarve on. Orilla ei tunnu olevan kiire mihinkään, vaan se nauttii hoitamisesta alahuuli roikkuen. Se saattaa usein myös nukahtaa hoitotuokion ajaksi, mikä tekee sen hoitamisesta mukavan helppoa. Teukalla ei ole mitään varusteita vastaan, ja se antaa laittaa satulankin ilman mitään kiukkuilua. Taluttaessa se seuraa nätisti perässä, eikä kukkoile muille hevosille.
Ratsastaessa Teukka liikkuu hyvin itse eteen, ja on usein mukavan rento. Se on melko herkkä, ja kuuntelee painoapuja hyvin, joten se on miellyttävä ratsastaa. Esteillä se etenee ison laukkansa avulla sujuvasti, ja se hyppää yleensä hienoja, pyöreitä hyppyjä. Radalla ori malttaa keskittyä eikä lähde kiihtymään, vaikka esteet olisivat kuinka korkeita. Se jaksaa työskennellä esteiden parissa aina innolla. Teukka tykkää esteiden lisäksi myös maastoilusta, maastoesteistä puhumattakaan. Ori onkin oikein turvallinen maastokaveri, sillä se ei ”lähde käsistä” tai pelkää oikeastaan mitään.
Kilpailupaikalla Teukka osaa ottaa rennosti. Se ei stressaannu matkasta tai vieraista hevosista, ja käyttäytyy vieraassa ympäristössä ihan yhtä hienosti kuin kotonakin. Kisaradalla se tsemppaa vielä vähän tavallistakin enemmän, sillä se pitää yleisöstä ja esiintymisestä ja haluaa tehdä parhaansa. Orin kanssa onkin helppo yltää sijoituksiin asti isoissakin luokissa, sillä sen iso laukka ja hyvä ratsastettavuus tekevät esteiden ratsastamisesta helppoa.