Päiväkirjamerkintä hevoselle My Tempah Joe, "Tepi"
Oli lauantaiaamupäivä, ja olin tallissa loimittamassa juuri liikutuksesta tulleita hevosia. Samaan aikaan hevosenhoitajat Olivia ja Emily hakivat seuraavia hevosia valmiiksi sisälle. Sain hevoset valmiiksi ja lähdin viemään niitä ulos. Matkalla huomasin hyvin outoa toimintaa läheisessä tarhassa, jossa Emily jahtasi karkuun juoksevaa Tepiä ympäriinsä.
- Jaahas, tää on taas niitä päiviä, mutisin itsekseni vapauttaessani hevoset tarhaansa. Lähdin Emilyn avuksi Tepiä metsästämään, sillä olimme todenneet parhaaksi keinoksi apukädet ja lahjonnan. Hain tallista nopeasti porkkanan ja kipitin tarhalle. Muut tarhassa olleet hevoset olivat antaneet nätisti kiinni, mutta sehän ei Tepiä kiinnostanut, Se ei halunnut sisälle, joten se ei tullut sisälle. Siksi se täytyisi huijata haluamaan sisään.
Menin tarhan sisäpuolelle ja lähestyimme Emilyn kanssa Tepiä ikään kuin ajaen sitä nurkkaan. Emilyllä oli kädessään porkkana, jonka Tepi kyllä huomasi. Se pysähtyi sivuttain ja naulitsi katseensa tuohon oranssiin, maukkaaseen vihannekseen. Hitaalla lähestymisellä, rauhallisella houkuttelulla ja porkkanalla pääsimme lähelle, ja Tepi kurottautui lähemmäs. Se otti askeleen eteenpäin, haukkasi porkkanasta ja Emily sai riimun sen pään ympärille. Salaman nopeasti ori nappasi koko porkkanan suuhunsa, veti päänsä korkealle ylös ja lähti laukkaan, taas meitä karkuun.
- Ovela kettu! Emily huudahti enkä voinut muuta kuin nauraa.
- Jääkööt sitten ulos, ikävä sille tulee kuitenkin, sanoin ja lähdimme Emilyn kanssa talliin. Tepin metsästys ei ollut meille mitään uutta, ja nyt oli selkeästi aika ottaa porkkanaa järeämmät aseet käyttöön. Heinälä on tallin yhteydessä, ja sinne pääsee suoraan sisältä, mutta kävin hakemassa täyden heinäkärryn ja kärräsin sen tarkoituksellisesti tallin takaa ovesta ulos. Kiersin tallin ja menin kärryn kanssa takaisin talliin samasta ovesta, josta toimme hevosia sisään. Avonaisesta ovesta näimme, kuinka Tepi seisoi takapuoli talliin päin tarhassaan, pää kääntyneenä meihin päin. Sen katseesta näki, kuinka se pohti, mahtaisiko tallissa saada heinää. Hain toisen kärryn samalla tavalla kiertotietä talliin Emilyn ja Olivian jakaessa ensimmäisen kärryn heiniä tallissa oleville hevosille. Kun pääsin kärryn kanssa ovesta takaisin talliin, tarhoilta kuului kovaääninen, pitkä hirnahdus ja juoksuaskelia. Tepi oli käännähtänyt ympäri ja seisoi nyt pää pystyssä portilla vaativasti. Hain vielä kolmannen kärryllisen, ja Tepi juoksenteli jo aidan vierustaa edestakaisin portin kohdalla.
- Toimii joka kerta, myhäilin itsekseni ja lähdin hakemaan loppuja hevosia sisään. Otin Tepin viereisestä tarhasta ensin kaksi viimeistä hevosta Tepin juoksennellessa koko ajan tarhassaan. Sitten olisi Tepin vuoro, totuuden hetki. Kävelin sen tarhalle ja portilla vastassa oli innoissaan puhiseva vaalea ori.
- Sä olet kyllä semmoinen yksilö, sanoin orille laittaessani sille riimun ilman mitään ongelmia. Matkalla talliin Tepi tanssi innoissaan, niin kuin olisin ollut viemässä sitä laitumelle ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Karsinaansa vapaaksi päästessään se hyökkäsi heti heinien kimppuun. se rouskutti tyytyväisenä heiniään kun riisuin siltä ulkoloimen. Naurahdin sen itsevarmalle ilmeelle ja lähdin itsekin lounaalle.
Oli lauantaiaamupäivä, ja olin tallissa loimittamassa juuri liikutuksesta tulleita hevosia. Samaan aikaan hevosenhoitajat Olivia ja Emily hakivat seuraavia hevosia valmiiksi sisälle. Sain hevoset valmiiksi ja lähdin viemään niitä ulos. Matkalla huomasin hyvin outoa toimintaa läheisessä tarhassa, jossa Emily jahtasi karkuun juoksevaa Tepiä ympäriinsä.
- Jaahas, tää on taas niitä päiviä, mutisin itsekseni vapauttaessani hevoset tarhaansa. Lähdin Emilyn avuksi Tepiä metsästämään, sillä olimme todenneet parhaaksi keinoksi apukädet ja lahjonnan. Hain tallista nopeasti porkkanan ja kipitin tarhalle. Muut tarhassa olleet hevoset olivat antaneet nätisti kiinni, mutta sehän ei Tepiä kiinnostanut, Se ei halunnut sisälle, joten se ei tullut sisälle. Siksi se täytyisi huijata haluamaan sisään.
Menin tarhan sisäpuolelle ja lähestyimme Emilyn kanssa Tepiä ikään kuin ajaen sitä nurkkaan. Emilyllä oli kädessään porkkana, jonka Tepi kyllä huomasi. Se pysähtyi sivuttain ja naulitsi katseensa tuohon oranssiin, maukkaaseen vihannekseen. Hitaalla lähestymisellä, rauhallisella houkuttelulla ja porkkanalla pääsimme lähelle, ja Tepi kurottautui lähemmäs. Se otti askeleen eteenpäin, haukkasi porkkanasta ja Emily sai riimun sen pään ympärille. Salaman nopeasti ori nappasi koko porkkanan suuhunsa, veti päänsä korkealle ylös ja lähti laukkaan, taas meitä karkuun.
- Ovela kettu! Emily huudahti enkä voinut muuta kuin nauraa.
- Jääkööt sitten ulos, ikävä sille tulee kuitenkin, sanoin ja lähdimme Emilyn kanssa talliin. Tepin metsästys ei ollut meille mitään uutta, ja nyt oli selkeästi aika ottaa porkkanaa järeämmät aseet käyttöön. Heinälä on tallin yhteydessä, ja sinne pääsee suoraan sisältä, mutta kävin hakemassa täyden heinäkärryn ja kärräsin sen tarkoituksellisesti tallin takaa ovesta ulos. Kiersin tallin ja menin kärryn kanssa takaisin talliin samasta ovesta, josta toimme hevosia sisään. Avonaisesta ovesta näimme, kuinka Tepi seisoi takapuoli talliin päin tarhassaan, pää kääntyneenä meihin päin. Sen katseesta näki, kuinka se pohti, mahtaisiko tallissa saada heinää. Hain toisen kärryn samalla tavalla kiertotietä talliin Emilyn ja Olivian jakaessa ensimmäisen kärryn heiniä tallissa oleville hevosille. Kun pääsin kärryn kanssa ovesta takaisin talliin, tarhoilta kuului kovaääninen, pitkä hirnahdus ja juoksuaskelia. Tepi oli käännähtänyt ympäri ja seisoi nyt pää pystyssä portilla vaativasti. Hain vielä kolmannen kärryllisen, ja Tepi juoksenteli jo aidan vierustaa edestakaisin portin kohdalla.
- Toimii joka kerta, myhäilin itsekseni ja lähdin hakemaan loppuja hevosia sisään. Otin Tepin viereisestä tarhasta ensin kaksi viimeistä hevosta Tepin juoksennellessa koko ajan tarhassaan. Sitten olisi Tepin vuoro, totuuden hetki. Kävelin sen tarhalle ja portilla vastassa oli innoissaan puhiseva vaalea ori.
- Sä olet kyllä semmoinen yksilö, sanoin orille laittaessani sille riimun ilman mitään ongelmia. Matkalla talliin Tepi tanssi innoissaan, niin kuin olisin ollut viemässä sitä laitumelle ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Karsinaansa vapaaksi päästessään se hyökkäsi heti heinien kimppuun. se rouskutti tyytyväisenä heiniään kun riisuin siltä ulkoloimen. Naurahdin sen itsevarmalle ilmeelle ja lähdin itsekin lounaalle.
Leave a Reply.