Harmony Sporthorses on muuttanut!
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/nearly-flawless-hood.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/nearly-flawless-hood.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
N |
early Flawless Hood
|
|
|
|
L |
uonnekuvaus
|
|
"Flawless" on stereotyyppinen tamma. Se käyttäytyy joko nätisti tai sotakirves takataskussa, ei välimuotoja. Ratsastaessa helposti häslä, jos ratsastaja unohtuu matkustamaan. Esteille ja maastoon päästessään syttyy, voi kuumua jonkin verran.
|
S |
ukutaulu
|
|
|
|
|
J |
älkeläiset
|
|
t.
o. t. |
s. 31.04.2017
s. 11.06.2017 s. 17.10.2017 |
om. Ribcage
om. Harmony om. Ruusupelto |
|
K |
ilpailukalenteri
|
|
KERJ
|
sijoituksia 46, joista voittoja 7
|
05.04.2017 Le Lavoie CIC1 04/24
07.04.2017 Le Lavoie CIC1 01/24 01.05.2017 Brotherhood CIC2 04/21 02.05.2017 Priton Budyonnys CIC2 04/29 03.05.2017 Brotherhood CIC2 05/21 08.05.2017 Priton Budyonnys CIC2 03/29 12.05.2017 Puzzle Rebellion CIC2 01/30 13.05.2017 Kilpailukeskus Ginger CIC2 02/30 14.05.2017 Kettula CIC2 02/30 14.05.2017 Jadessa Warmbloods CIC2 01/30 14.05.2017 Puzzle Rebellion CIC2 04/30 14.05.2017 Brotherhood CIC2 03/21 15.05.2017 Brotherhood CIC2 02/21 15.05.2017 Devilsfair CIC2 01/29 16.05.2017 Vinkavuo CIC2 01/30 17.05.2017 Devilsfair CIC2 02/29 20.05.2017 Brotherhood CIC2 02/21 24.05.2017 Vinkavuo CIC2 04/30 26.05.2017 Vinkavuo CIC2 02/30 26.05.2017 Valborg CIC2 01/30 28.05.2017 Kilpailukeskus Ginger CIC2 03/30 28.05.2017 Devilsfair CIC2 01/29 30.05.2017 Kettula CIC2 02/30 |
30.05.2017 Jadessa Warmbloods CIC2 02/30
01.06.2017 Satulinna CIC1 05/30 01.06.2017 Delicate CIC1 02/30 02.06.2017 Satulinna CIC1 03/30 04.06.2017 Kettula CIC1 03/30 05.06.2017 Tuiskula CIC1 04/30 06.06.2017 Delicate CIC1 05/30 06.06.2017 Tuiskula CIC1 04/30 13.06.2017 Kettula CIC1 05/30 14.06.2017 Delicate CIC1 03/30 16.06.2017 Satulinna CIC1 02/30 17.06.2017 Delicate CIC1 04/30 19.06.2017 Kettula CIC1 03/30 20.06.2017 Delicate CIC1 04/30 22.06.2017 Tuiskula CIC1 02/30 23.06.2017 Satulinna CIC1 02/30 24.06.2017 Delicate CIC1 05/30 26.06.2017 Delicate CIC1 03/30 26.06.2017 Tuiskula CIC1 03/30 27.06.2017 Kettula CIC1 03/30 28.06.2017 Tuiskula CIC1 03/30 29.06.2017 Kettula CIC1 02/30 30.06.2017 Kettula CIC1 04/30 |
|
P |
äiväkirja
|
|
27.12.2017 kenttävalmennus, kirjoittanut sarqquu
Tallin pihalla minua odottelikin jo Amy ja Flawless ja pääsimmekin nopsaan suuntamaan kohti maastoesterataa. Tänään meillä ei olisi kovin kauaa aikaa, joten kertaisimme vain muutamaa tammalle hieman vaikeampaa estettä ennen sen tulevia kisoja. Alashyppyä tamma oli vierastanut aina, joten suuntasimme ensinmäisenä sille. Flawlessista huomasi, että se hyppäsi epävarmasti kyseisen esteen, vaikka menohaluja sillä riitti. Pyysin Amya rentoutumaan selässä ja antamaan tammalle hieman enemmän tilaa. Muutaman toiston jälkeen onnistui este huomattavasti helpommin. Seuraavana suuntasimme banketille, joka tuotti ratsukolle myös välillä ongelmia Amyn sanojen perusteella. Ongelmaksi enemmänkin tällä esteellä koitui se, että vauhtia oli liikaa. Banketti oli este, joka vaati hieman keskittymistä niin hevoselta, kuin ratsastajaltakin. Muutaman toiston jälkeen en ollut täysin tyytyväinen tulokseen vieläkään, mutta aikamme oli lopussa, joten jouduimme jättämään banketti treenit seuraavalle kerralle.
10.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantaiaamu kuin maastolenkki pienessä pakkasessa? Ei mikään, joten siksi aloitimme tänään juuri sillä. Lähdimme Olivian ja Emilyn kanssa heti aamukahdeksalta päivän alkaessa valjeta tallista ratsujemme Troyan, Victorin ja Flawlessin kanssa. Kaikki kolme hevosta ovat jokseenkin kuumuvaa sorttia, joten maastosta olisi todennäköisesti tulossa vauhdikas. Tallipihalla kiristimme satulavyöt ja kiipesimme ratsujemme selkään: minä Flawlessin, Olivia Troyan ja Emily Victorin.
- Valmista? kysyin ja sain kaksi myöntävää vastausta. Lähdimme pihasta peräkanaa Emily ja Victor kärjessä. Hevoset kävelivät innoissaan reippain askelin eteenpäin. Pakkasta oli muutama aste, ja hengitys höyrysi. Auringon noustessa tulisi vähän lämpöisempi, mutta koko päiväksi oltiin luvattu pikku pakkasta. Hevoset olivat onneksi jo vähän ehtineet tottua kylmyyteen, joten ne eivät olleet enää niin pörheitä kuin ensimmäisillä pakkaskeleillä. Kukaan ratsuistamme ei tosin ole ollut kovinkaan aktiivisessa käytössä, mikä selittää reippaat askeleet.
Pääsimme tallille johtavan tien päähän ja jatkoimme toista hiekkatietä pitkin edelleen käynnissä. Maalla ei onneksi liikkunut tähän aikaan autoja, vaikka kaikki hevoset ovatkin niihin tottuneita. Viime maastosta on jo jonkin verran aikaa, joten mikään ei tuntunut tässä hetkessä paremmalta. Jonkin ajan päästä pääsimme kääntymään tieltä oikealle metsätielle, joka oli tehty ratsastajia varten. Lähdimme raviin, ja ravailimme mahdollisimman rauhallista tahtia hiljaisessa metsässä. Kovin rauhallista meno ei ollut, sillä varsinkin Troyalla tuntui olevan vaikeuksia pysyä Victorin takana. Flawless piti hyvin perää, eikä se tuntunut ollenkaan liian energiseltä. Onneksi Victor ei ole lyhythermoinen, eikä se menettänyt malttiaan lähes hännässä roikkuvan Troyan kanssa.
Hetken ravaamisen jälkeen Troyakin alkoi jo rauhoittua, ja tahti alkoi olla sopivan rauhallista. Tarkoitus ei ollut vetää mitään hikimaastoa, sillä kukaan hevosista ei ole tällä hetkellä erityisen kovassa kunnossa. Metsätieltä lähti pienempi polku, jolle päästessämme jarrutimme hevoset käyntiin. Ne pärskivät tyytyväisinä muutaman kerran. Ratsumme malttoivat kävellä jo melko rauhassa, ja nyt niillä olisi tekemistä katsoessaan, mihin astuvat. Aamu alkoi valjeta jo kunnolla, kun kello lähestyi yhdeksää.
- Olisipa kamera mukana, tästä saisi hienon kuvan, Olivia pohti ääneen.
- Totta! Täytyy joku kerta järjestää valokuvaussessio metsässä, vastasin. Huurteisessa metsässä saisi upeita kuvia. Pohdimme polun loppuun asti kuvauksia, kuvattavia ja aikaa, jolloin ehtisimme uhrata muutaman tunnin pävästämme kuvauksille. Polun loppuessa tulimme samalle tielle, kuin millä äsken ravasimme. Jatkoimme tietä pitkin oikealle ja valmistauduimme laukkaamaan. Edessä siinsi sopivan pitkä ylämäki, joka meillä oli usein tapana laukata. Se sopisi tähän väliin hyvin, eivätkä hevoset ehkä riehaantuisi laukasta niin paljoa. Troya ja Flawless tunnistivat paikan ja aavistivat, mitä oli tulossa Victorin jatkaessa käynnissä verkkaisesti. Päästimme steppailevat ratsumme laukkaan, ja Emily sai Victorinkin heräteltyä laukkaamaan. Flawless ja Troya pinkoivat rinnakkain mäkeen reippaassa tahdissa, mutta eivät hullaantuneet täysin. Mäen päällä jarrutimme hevoset takaisin käyntiin ja pyyhimme vauhdista aiheutuneita kyyneleitä silmistämme. Emily ja Victor pääsivät myös mäelle, ja jatkoimme matkaa käynnissä loivaan alamäkeen.
- Alussa näytti siltä, että tää ei pysähdy ikinä, Olivia naurahti.
- Joo, Victor oli kanssa aika villi, Emily vastasi ja nauroimme kaikki. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä ja kävelivät taas reippaasti eteenpäin. Pian tulimmekin tien päähän, josta jatkoimme taas uutta tietä kotiin päin. Tie veisi suoraan tallille, joten päätimme kävellä loppumatkan. Pellot ympäröivät hiljaista hiekkatietä kävellessämme rennosti puolipitkin ohjin. Hevoset alkoivat taas rauhoittua laukan jälkeen ja kävelivät normaalia, rentoa mutta etenevää käyntiä. Katselimme maisemia ja nautimme näkymistä. Noin viidentoista minuutin päästä käännyimme tallille johtavalle tielle, ja hevoset tajusivat, mihin olimme menossa. Ne kävelivät tien tallille asti reippaasti, jopa puolijuoksua. Ratsastimme tallin oven eteen ja laskeuduimme satuloista.
- Olipas kiva aloitus viikolle, Emily sanoi löysätessään Victorin satulavyötä. Olimme Olivian kanssa samaa mieltä. ja lähdimme kaikki tyytyväisinä talliin.
Tallin pihalla minua odottelikin jo Amy ja Flawless ja pääsimmekin nopsaan suuntamaan kohti maastoesterataa. Tänään meillä ei olisi kovin kauaa aikaa, joten kertaisimme vain muutamaa tammalle hieman vaikeampaa estettä ennen sen tulevia kisoja. Alashyppyä tamma oli vierastanut aina, joten suuntasimme ensinmäisenä sille. Flawlessista huomasi, että se hyppäsi epävarmasti kyseisen esteen, vaikka menohaluja sillä riitti. Pyysin Amya rentoutumaan selässä ja antamaan tammalle hieman enemmän tilaa. Muutaman toiston jälkeen onnistui este huomattavasti helpommin. Seuraavana suuntasimme banketille, joka tuotti ratsukolle myös välillä ongelmia Amyn sanojen perusteella. Ongelmaksi enemmänkin tällä esteellä koitui se, että vauhtia oli liikaa. Banketti oli este, joka vaati hieman keskittymistä niin hevoselta, kuin ratsastajaltakin. Muutaman toiston jälkeen en ollut täysin tyytyväinen tulokseen vieläkään, mutta aikamme oli lopussa, joten jouduimme jättämään banketti treenit seuraavalle kerralle.
10.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantaiaamu kuin maastolenkki pienessä pakkasessa? Ei mikään, joten siksi aloitimme tänään juuri sillä. Lähdimme Olivian ja Emilyn kanssa heti aamukahdeksalta päivän alkaessa valjeta tallista ratsujemme Troyan, Victorin ja Flawlessin kanssa. Kaikki kolme hevosta ovat jokseenkin kuumuvaa sorttia, joten maastosta olisi todennäköisesti tulossa vauhdikas. Tallipihalla kiristimme satulavyöt ja kiipesimme ratsujemme selkään: minä Flawlessin, Olivia Troyan ja Emily Victorin.
- Valmista? kysyin ja sain kaksi myöntävää vastausta. Lähdimme pihasta peräkanaa Emily ja Victor kärjessä. Hevoset kävelivät innoissaan reippain askelin eteenpäin. Pakkasta oli muutama aste, ja hengitys höyrysi. Auringon noustessa tulisi vähän lämpöisempi, mutta koko päiväksi oltiin luvattu pikku pakkasta. Hevoset olivat onneksi jo vähän ehtineet tottua kylmyyteen, joten ne eivät olleet enää niin pörheitä kuin ensimmäisillä pakkaskeleillä. Kukaan ratsuistamme ei tosin ole ollut kovinkaan aktiivisessa käytössä, mikä selittää reippaat askeleet.
Pääsimme tallille johtavan tien päähän ja jatkoimme toista hiekkatietä pitkin edelleen käynnissä. Maalla ei onneksi liikkunut tähän aikaan autoja, vaikka kaikki hevoset ovatkin niihin tottuneita. Viime maastosta on jo jonkin verran aikaa, joten mikään ei tuntunut tässä hetkessä paremmalta. Jonkin ajan päästä pääsimme kääntymään tieltä oikealle metsätielle, joka oli tehty ratsastajia varten. Lähdimme raviin, ja ravailimme mahdollisimman rauhallista tahtia hiljaisessa metsässä. Kovin rauhallista meno ei ollut, sillä varsinkin Troyalla tuntui olevan vaikeuksia pysyä Victorin takana. Flawless piti hyvin perää, eikä se tuntunut ollenkaan liian energiseltä. Onneksi Victor ei ole lyhythermoinen, eikä se menettänyt malttiaan lähes hännässä roikkuvan Troyan kanssa.
Hetken ravaamisen jälkeen Troyakin alkoi jo rauhoittua, ja tahti alkoi olla sopivan rauhallista. Tarkoitus ei ollut vetää mitään hikimaastoa, sillä kukaan hevosista ei ole tällä hetkellä erityisen kovassa kunnossa. Metsätieltä lähti pienempi polku, jolle päästessämme jarrutimme hevoset käyntiin. Ne pärskivät tyytyväisinä muutaman kerran. Ratsumme malttoivat kävellä jo melko rauhassa, ja nyt niillä olisi tekemistä katsoessaan, mihin astuvat. Aamu alkoi valjeta jo kunnolla, kun kello lähestyi yhdeksää.
- Olisipa kamera mukana, tästä saisi hienon kuvan, Olivia pohti ääneen.
- Totta! Täytyy joku kerta järjestää valokuvaussessio metsässä, vastasin. Huurteisessa metsässä saisi upeita kuvia. Pohdimme polun loppuun asti kuvauksia, kuvattavia ja aikaa, jolloin ehtisimme uhrata muutaman tunnin pävästämme kuvauksille. Polun loppuessa tulimme samalle tielle, kuin millä äsken ravasimme. Jatkoimme tietä pitkin oikealle ja valmistauduimme laukkaamaan. Edessä siinsi sopivan pitkä ylämäki, joka meillä oli usein tapana laukata. Se sopisi tähän väliin hyvin, eivätkä hevoset ehkä riehaantuisi laukasta niin paljoa. Troya ja Flawless tunnistivat paikan ja aavistivat, mitä oli tulossa Victorin jatkaessa käynnissä verkkaisesti. Päästimme steppailevat ratsumme laukkaan, ja Emily sai Victorinkin heräteltyä laukkaamaan. Flawless ja Troya pinkoivat rinnakkain mäkeen reippaassa tahdissa, mutta eivät hullaantuneet täysin. Mäen päällä jarrutimme hevoset takaisin käyntiin ja pyyhimme vauhdista aiheutuneita kyyneleitä silmistämme. Emily ja Victor pääsivät myös mäelle, ja jatkoimme matkaa käynnissä loivaan alamäkeen.
- Alussa näytti siltä, että tää ei pysähdy ikinä, Olivia naurahti.
- Joo, Victor oli kanssa aika villi, Emily vastasi ja nauroimme kaikki. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä ja kävelivät taas reippaasti eteenpäin. Pian tulimmekin tien päähän, josta jatkoimme taas uutta tietä kotiin päin. Tie veisi suoraan tallille, joten päätimme kävellä loppumatkan. Pellot ympäröivät hiljaista hiekkatietä kävellessämme rennosti puolipitkin ohjin. Hevoset alkoivat taas rauhoittua laukan jälkeen ja kävelivät normaalia, rentoa mutta etenevää käyntiä. Katselimme maisemia ja nautimme näkymistä. Noin viidentoista minuutin päästä käännyimme tallille johtavalle tielle, ja hevoset tajusivat, mihin olimme menossa. Ne kävelivät tien tallille asti reippaasti, jopa puolijuoksua. Ratsastimme tallin oven eteen ja laskeuduimme satuloista.
- Olipas kiva aloitus viikolle, Emily sanoi löysätessään Victorin satulavyötä. Olimme Olivian kanssa samaa mieltä. ja lähdimme kaikki tyytyväisinä talliin.
VIRTUAALIHEVONEN