M |
y Tempah Joe
|
† 11.02.2019
|
|
|
L |
uonnekuvaus
|
|
My Tempah Joe, tutummin Tepi, on hyvälle päälle sattuessaan hyväkäytöksinen ja mukava ori, joka ei turhia säiky eikä ujostele. Tämä ori kyllä tietää oman arvonsa ja saattaa hyppiä silmille, jos asiat eivät suju niin kuin se tahtoisi. Määrätietoinen ihminen saa kuitenkin Tepin pidettyä kurissa. Se rakastaa tarhailua ja siksi se onkin joskus vaikea saada sieltä kiinni.
Hoitaessa Tepi seisoo kiltisti aloillaan yleensä koko hoitamisen ajan. Se rakastaa kumisualla pyörittelemistä ja kunnon harjaamista, eikä se siedä silittelyä pehmeällä harjalla. Kavioiden putsaamisesta Tepi ei tykkää, ja alkaa riuhtomaan jalkaansa hoitajan käsistä, jos putsaus kestää sen mielestä liian kauan. Taluttaessa ori osaa yleensä käyttäytyä, mutta jos Tepi ei halua mennä esimerkiksi traileriin, sehän ei sinne mene. Lastauksessa voi siis vierähtää helposti paljon aikaa. Onneksi Tepin saa yleensä lopulta houkuteltua kyytiin vaikka porkkanalla, joka saattaa pelastaa avuttoman lastaajan päivän. Onneksi Tepin kanssa sujuu täysin ongelmitta edes jokin asia, nimittäin varustaminen. Tepi ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja antaa laittaa satulan, suojat, kaikenmaailman apuohjat sun muut ilman vastarintaa, sillä se tietää, että silloin lähdetään töihin!
Ratsastaessa Tepi on miellyttämishaluinen ja rento. Se hoitaa pyydetyt asiat välittömästi ja yleensä ongelmitta. Sen huomio on aina ratsastajassa ja hänen avuissaan, joten Tepi ei yleensä säiky juuri mitään. Se on niin erilainen selästä kuin maasta käsin, että välillä sitä on vaikea uskoa samaksi hevoseksi.
Tepi rakastaa hyppäämistä, ja kun se näkeekin esteen, se innostuu heti! Tepillä on hyvä hyppytyyli ja sen hypyissä on helppo pysyä mukana. Tosin se kuumuu esteillä joskus paljonkin. Tepi pitää myös kouluratsastuksesta, se on mukava ratsastaa ja sillä on kauniit liikkeet. Mutta jos ratsastaja ei tiedä mitä tekee tai antaa epäselviä apuja, Tepistä tulee epävarma ja se saattaa alkaa pelleilemään. Tepi tykkää myös maastoilla, ja maastoesteitä se rakastaa vielä enemmän kuin rataesteitä!
Kilpailupaikalla Tepi on oma itsensä pienellä egobuustilla höystettynä. Se esiintyy vieraille hevosille ja pitää meteliä itsestään, jotta kaikki paikalla olevat varmasti huomaisivat sen. Ratsastaessa se on onneksi samanlainen kuin kotosalla, vaikka se saattaakin välillä hirnua muille hevosille. Tepi on varsinkin uusintaradalla hyvin vauhdikas, joten sen kanssa on helppo yltää palkintosijoille ainakin ajan perusteella.
Hoitaessa Tepi seisoo kiltisti aloillaan yleensä koko hoitamisen ajan. Se rakastaa kumisualla pyörittelemistä ja kunnon harjaamista, eikä se siedä silittelyä pehmeällä harjalla. Kavioiden putsaamisesta Tepi ei tykkää, ja alkaa riuhtomaan jalkaansa hoitajan käsistä, jos putsaus kestää sen mielestä liian kauan. Taluttaessa ori osaa yleensä käyttäytyä, mutta jos Tepi ei halua mennä esimerkiksi traileriin, sehän ei sinne mene. Lastauksessa voi siis vierähtää helposti paljon aikaa. Onneksi Tepin saa yleensä lopulta houkuteltua kyytiin vaikka porkkanalla, joka saattaa pelastaa avuttoman lastaajan päivän. Onneksi Tepin kanssa sujuu täysin ongelmitta edes jokin asia, nimittäin varustaminen. Tepi ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja antaa laittaa satulan, suojat, kaikenmaailman apuohjat sun muut ilman vastarintaa, sillä se tietää, että silloin lähdetään töihin!
Ratsastaessa Tepi on miellyttämishaluinen ja rento. Se hoitaa pyydetyt asiat välittömästi ja yleensä ongelmitta. Sen huomio on aina ratsastajassa ja hänen avuissaan, joten Tepi ei yleensä säiky juuri mitään. Se on niin erilainen selästä kuin maasta käsin, että välillä sitä on vaikea uskoa samaksi hevoseksi.
Tepi rakastaa hyppäämistä, ja kun se näkeekin esteen, se innostuu heti! Tepillä on hyvä hyppytyyli ja sen hypyissä on helppo pysyä mukana. Tosin se kuumuu esteillä joskus paljonkin. Tepi pitää myös kouluratsastuksesta, se on mukava ratsastaa ja sillä on kauniit liikkeet. Mutta jos ratsastaja ei tiedä mitä tekee tai antaa epäselviä apuja, Tepistä tulee epävarma ja se saattaa alkaa pelleilemään. Tepi tykkää myös maastoilla, ja maastoesteitä se rakastaa vielä enemmän kuin rataesteitä!
Kilpailupaikalla Tepi on oma itsensä pienellä egobuustilla höystettynä. Se esiintyy vieraille hevosille ja pitää meteliä itsestään, jotta kaikki paikalla olevat varmasti huomaisivat sen. Ratsastaessa se on onneksi samanlainen kuin kotosalla, vaikka se saattaakin välillä hirnua muille hevosille. Tepi on varsinkin uusintaradalla hyvin vauhdikas, joten sen kanssa on helppo yltää palkintosijoille ainakin ajan perusteella.
|
S |
ukutaulu
|
|
|
|
|
J |
älkeläiset
|
|
t.
o. |
s. 24.02.2017
s. 10.03.2017 |
om. Harmony
om. Harmony |
|
K |
ilpailukalenteri
|
|
Saavutukset
|
VSN-näyttelyt
10.07.2016 Reserve Champion (RCH) 39p
|
ERJ
|
sijoituksia 43, joista voittoja 15
|
kutsu 28.01.2014 150cm 02/30
kutsu 28.01.2014 150cm 02/30 kutsu 30.01.2014 150cm 02/30 kutsu 08.07.2014 150cm 03/30 kutsu 10.07.2014 150cm 01/30 kutsu 11.07.2014 150cm 05/30 kutsu 18.07.2014 150cm 01/30 kutsu 21.12.2016 160cm 01/11 kutsu 22.12.2016 160cm 03/37 kutsu 29.12.2016 160cm 01/34 kutsu 01.01.2017 160cm 01/34 kutsu 07.01.2017 160cm 06/79 kutsu 11.01.2017 160cm 01/29 kutsu 12.01.2017 160cm 04/79 kutsu 22.01.2017 160cm 04/30 kutsu 01.02.2017 160cm 02/43 kutsu 11.02.2017 160cm 05/60 kutsu 11.02.2017 160cm 01/40 kutsu 18.02.2017 160cm 04/50 kutsu 23.02.2017 160cm 02/35 kutsu 27.02.2017 160cm 02/50 kutsu 28.02.2017 160cm 02/35 |
kutsu 07.03.2017 160cm 01/30
kutsu 12.03.2017 160cm 02/30 kutsu 15.03.2017 160cm 01/30 kutsu 27.03.2017 160cm 03/40 kutsu 16.04.2017 160cm 02/27 kutsu 19.04.2017 160cm 04/27 kutsu 21.04.2017 160cm 04/27 kutsu 22.04.2017 160cm 04/27 kutsu 21.05.2017 160cm 01/22 kutsu 24.05.2017 160cm 04/22 kutsu 27.05.2017 160cm 01/22 kutsu 07.06.2017 160cm 03/64 kutsu 15.06.2017 160cm 01/15 kutsu 25.06.2017 160cm 06/50 kutsu 29.06.2017 160cm 06/50 kutsu 06.07.2017 160cm 03/36 kutsu 07.07.2017 160cm 03/36 kutsu 11.07.2017 160cm 01/36 kutsu 12.07.2017 160cm 03/36 kutsu 18.07.2017 160cm 01/36 kutsu 20.07.2017 160cm 01/36 |
KRJ
|
sijoituksia 25, joista voittoja 5
|
kutsu 20.08.2013 VaA 03/34
kutsu 30.06.2016 VaA 04/33 kutsu 01.07.2016 VaA 02/33 kutsu 05.07.2016 VaA 02/33 kutsu 07.07.2016 VaA 03/33 kutsu 18.04.2017 VaA 01/40 kutsu 20.04.2017 VaA 05/40 kutsu 23.04.2017 VaA 01/40 kutsu 24.04.2017 VaA 06/40 kutsu 13.05.2017 VaA 01/20 kutsu 01.06.2017 VaA 05/30 kutsu 01.06.2017 VaA 03/30 kutsu 02.06.2017 VaA 03/30 kutsu 06.06.2017 VaA 04/30 kutsu 10.06.2017 VaA 02/30 kutsu 11.06.2017 VaA 04/30 kutsu 13.06.2017 VaA 02/30 kutsu 16.06.2017 VaA 01/30 kutsu 17.06.2017 VaA 05/30 kutsu 18.06.2017 VaA 02/30 |
|
P |
äiväkirja
|
|
07.09.2017 estevalmennus, kirjoittanut Sonja.P
Löysin itseni Etelä-Hollannista seisomasta kentän laidalta katsellen komeaa kimoa oria ja tämän ratsastajaa. Tänään oli tarkoitus tehdä estetreeniä ja kontrolliharjoituksia. Olin koonnut pitkälle sivulle muutaman metrin uran sisäpuolelle kavaletin, jolla suorittaisimme verryttelyä. Esteitä oli koottu myös halkaisijalle yhden laukan sarjaksi ja molemmissa päissä oli vielä kentän keskellä pituushalkaisijan suuntaiset pystyt. Pyysin oriin ratsastajaa verryttelemään Tepiä ensin ravissa molempiin suuntiin ja varmistamaan, että hevonen kuunteli niin pidätettä, pohjetta kuin kääntäviä ja taivuttaviakin apuja, vaikka hevonen vaikuttikin hyvin kuuliaiselta ja miellyttämishaluiselta. Pyysin myös tekemään askellajin sisällä siirtymisiä, jotta hevonen tulisi paremmin kuulolle, sama toistettiin vielä laukassakin.
”Noniin, voit tulla oikeassa kierroksessa kavaletille, käännä kavaletin jälkeen vasemmalle seinän suuntaan ja jatka suoraan pääty-ympyrälle ja uudelleen kavaletille vasemmassa kierroksessa, toisella puolella taas seinän kautta kääntäen pääty-ympyrälle ja uudelleen kavaletille. Tämä tehtävä auttaa hevosen hallinnassa, kun sen täytyykin kääntyä suuntaan, johon yleensä ei käännytä, se siis alkaa kuunnella paremmin ja odottaa ratsastajan apuja suunnan suhteen sen sijaan, että päättelisi sen itse.” Tehtävää jatkettiin kunnes Tepi jäi selvästi odottamaan ratsastajan apuja, eikä vain kuumuessaan posottanut menemään viisveisaten ratsastajastaan.
Kun verryttelyhypyt oli suoritettu kavaletilla, nostin esteet ensin 80cm korkeuteen ja ratsukko tuli radan. Ykkösenä oli pitkän sivun este oikeassa kierroksessa, jatkettiin halkaisijan sarjalle ja vasemmassa kierroksessa lyhyen sivun jälkeen käännettiin tiukka kurvi pituushalkaisijan pystylle, siitä vielä pitkän sivun pystylle ja lopuksi lyhyen sivun kautta pitkältä sivulta tiukahko käännös oikealle ja pituushalkaisijan toinen pysty. Ratsukko suoritti radan hyvin, joten nostin esteet vielä 100cm korkeuteen ja radan loppuun lisättiin vielä sarjaeste toisesta suunnasta. Tepi kuunteli ratsastajaansa selvästi alun kuumakalleilua paremmin ja suoritti tehtävää varmasti ja rehellisesti.
08.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy
Oli lauantaiaamupäivä, ja olin tallissa loimittamassa juuri liikutuksesta tulleita hevosia. Samaan aikaan hevosenhoitajat Olivia ja Emily hakivat seuraavia hevosia valmiiksi sisälle. Sain hevoset valmiiksi ja lähdin viemään niitä ulos. Matkalla huomasin hyvin outoa toimintaa läheisessä tarhassa, jossa Emily jahtasi karkuun juoksevaa Tepiä ympäriinsä.
- Jaahas, tää on taas niitä päiviä, mutisin itsekseni vapauttaessani hevoset tarhaansa. Lähdin Emilyn avuksi Tepiä metsästämään, sillä olimme todenneet parhaaksi keinoksi apukädet ja lahjonnan. Hain tallista nopeasti porkkanan ja kipitin tarhalle. Muut tarhassa olleet hevoset olivat antaneet nätisti kiinni, mutta sehän ei Tepiä kiinnostanut, Se ei halunnut sisälle, joten se ei tullut sisälle. Siksi se täytyisi huijata haluamaan sisään. Menin tarhan sisäpuolelle ja lähestyimme Emilyn kanssa Tepiä ikään kuin ajaen sitä nurkkaan. Emilyllä oli kädessään porkkana, jonka Tepi kyllä huomasi. Se pysähtyi sivuttain ja naulitsi katseensa tuohon oranssiin, maukkaaseen vihannekseen. Hitaalla lähestymisellä, rauhallisella houkuttelulla ja porkkanalla pääsimme lähelle, ja Tepi kurottautui lähemmäs. Se otti askeleen eteenpäin, haukkasi porkkanasta ja Emily sai riimun sen pään ympärille. Salaman nopeasti ori nappasi koko porkkanan suuhunsa, veti päänsä korkealle ylös ja lähti laukkaan, taas meitä karkuun.
- Ovela kettu! Emily huudahti enkä voinut muuta kuin nauraa.
- Jääkööt sitten ulos, ikävä sille tulee kuitenkin, sanoin ja lähdimme Emilyn kanssa talliin. Tepin metsästys ei ollut meille mitään uutta, ja nyt oli selkeästi aika ottaa porkkanaa järeämmät aseet käyttöön. Heinälä on tallin yhteydessä, ja sinne pääsee suoraan sisältä, mutta kävin hakemassa täyden heinäkärryn ja kärräsin sen tarkoituksellisesti tallin takaa ovesta ulos. Kiersin tallin ja menin kärryn kanssa takaisin talliin samasta ovesta, josta toimme hevosia sisään. Avonaisesta ovesta näimme, kuinka Tepi seisoi takapuoli talliin päin tarhassaan, pää kääntyneenä meihin päin. Sen katseesta näki, kuinka se pohti, mahtaisiko tallissa saada heinää. Hain toisen kärryn samalla tavalla kiertotietä talliin Emilyn ja Olivian jakaessa ensimmäisen kärryn heiniä tallissa oleville hevosille. Kun pääsin kärryn kanssa ovesta takaisin talliin, tarhoilta kuului kovaääninen, pitkä hirnahdus ja juoksuaskelia. Tepi oli käännähtänyt ympäri ja seisoi nyt pää pystyssä portilla vaativasti. Hain vielä kolmannen kärryllisen, ja Tepi juoksenteli jo aidan vierustaa edestakaisin portin kohdalla.
- Toimii joka kerta, myhäilin itsekseni ja lähdin hakemaan loppuja hevosia sisään. Otin Tepin viereisestä tarhasta ensin kaksi viimeistä hevosta Tepin juoksennellessa koko ajan tarhassaan. Sitten olisi Tepin vuoro, totuuden hetki. Kävelin sen tarhalle ja portilla vastassa oli innoissaan puhiseva vaalea ori.
- Sä olet kyllä semmoinen yksilö, sanoin orille laittaessani sille riimun ilman mitään ongelmia. Matkalla talliin Tepi tanssi innoissaan, niin kuin olisin ollut viemässä sitä laitumelle ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Karsinaansa vapaaksi päästessään se hyökkäsi heti heinien kimppuun. se rouskutti tyytyväisenä heiniään kun riisuin siltä ulkoloimen. Naurahdin sen itsevarmalle ilmeelle ja lähdin itsekin lounaalle.
20.12.2018 estevalmennus, kirjoittanut Jaana K.
Olin Amyn kanssa keskustellut jo siitä, millainen hevonen olisi tänään valmennettavana, joten suunnittelin tallille ajaessani ratsukolle sopivaa tehtävää ja keksinkin sen aika äkkiä. Tämän päivän radalta löytyisi yhteensä neljä estettä lävistäjällä, kaksi molemmissa päissä, ja kaksi estettä pituushalkaisijalla. Ensin hypättäisiin lävistäjien esteet, jonka jälkeen lävistäjältä tehtäisiin tiukka kaarre pituushalkaisijan esteille. Järjestystä voidaan toki vielä muuttaa tehtävää tehdessä, jos siltä tuntuu. Toki myös laukanvaihdot olisi kuvioissa ja ne tehtäisiin tehtävän keskipisteessä, missä jokainen tie kohtaa.
Maneesiin saapuessani oli siellä jo Amy komean mustankimon orinsa kanssa lämmittelemässä sileällä ja huikkasin heipat. Nainen hevosen selässä nyökkäsi ja jatkoi keskittyneenä verryttelyjä, joten aloin heti kantamaan tolppia ja puomeja paikalleen.
Kaiken tarpeellisen ollessa paikalla, ratsukkokin näytti olevan valmis, joten selitin ratsastajalle tehtävän.
”Ymmärsitkö?” varmistin vielä ja päästin ratsukon tehtävälle. Aluksi aloitettiin ravissa ja vain lävistäjien esteillä pidemmillä teillä. Tepi hyppäsi esteet nätisti, mutta rikkoi välillä laukalle, jolloin käskin Amya tekemään ratsullaan voltin ja ottamaan hevosen siellä raville, jotta saataisiin hevonen rauhallisemmaksi ja ettei se juoksisi koko ajan alta pois.
Kun lävistäjien esteet sujui hyvin, käskin Amya kokeilemaan lävistäjältä pituushalkaisijalle kääntymistä, Viimeisellä lävistäjän esteellä, kääntyessä pituushalkaisijalle meinasi käännös mennä pitkäksi orin nostettua laukan esteen jälkeen.
”Tee siellä nurkassa voltti ennen, kuin tuutte pituushalkasijalle ja ota se siellä voltilla raville”, neuvoin ja Amy teki työtä käskettyä. Tepille saatiin taas hyvä ravi rullaamaan ja eikun esteille!
”Ravi!” huikkasin, kun ori nosti laukan esteen jälkeen. Tehtiin muutaman kerran vielä toistoja ravissa ja loppujen lopuksi saatiinkin hevonen pysymään halutussa askellajissa.
”Kävelkää hetki, niin nostan puomeja. Otetaan sitten sama laukassa”.
Laukassa tehtävä sujui ihan hyvin, mutta edelleen meinasi Tepi innostua turhan paljon viimeisen lävistäjän esteen jälkeen.
”Käännä, käännä, käännä, käännä, HYVÄ!” Ratsukon meno alkoi olla jo yllättävän tasaista ja oristakin oli löydetty sopiva vaihde päälle, jolloin ei tullut enää hätä käännöksissä. Otettiin vielä muutama toisto, jonka jälkeen käskin Amyn kehua hevosta ja annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt.
”Teillä meni tosi kivasti! Tällä hetkellä keskittyisin juurikin tarkkuuteen ja hallintaan. Jumppasarjoja, innareita ja muita, että Tepillä on pakko tulla nätisti esteille, muuten kolisee”, sanoin ja käytiin vielä hetken keskustelu siitä, kuinka innokas ori oikeasti oli, jonka jälkeen suuntasin kulkuni autolle ja kohti omien hevosteni päiväaskareita.
Löysin itseni Etelä-Hollannista seisomasta kentän laidalta katsellen komeaa kimoa oria ja tämän ratsastajaa. Tänään oli tarkoitus tehdä estetreeniä ja kontrolliharjoituksia. Olin koonnut pitkälle sivulle muutaman metrin uran sisäpuolelle kavaletin, jolla suorittaisimme verryttelyä. Esteitä oli koottu myös halkaisijalle yhden laukan sarjaksi ja molemmissa päissä oli vielä kentän keskellä pituushalkaisijan suuntaiset pystyt. Pyysin oriin ratsastajaa verryttelemään Tepiä ensin ravissa molempiin suuntiin ja varmistamaan, että hevonen kuunteli niin pidätettä, pohjetta kuin kääntäviä ja taivuttaviakin apuja, vaikka hevonen vaikuttikin hyvin kuuliaiselta ja miellyttämishaluiselta. Pyysin myös tekemään askellajin sisällä siirtymisiä, jotta hevonen tulisi paremmin kuulolle, sama toistettiin vielä laukassakin.
”Noniin, voit tulla oikeassa kierroksessa kavaletille, käännä kavaletin jälkeen vasemmalle seinän suuntaan ja jatka suoraan pääty-ympyrälle ja uudelleen kavaletille vasemmassa kierroksessa, toisella puolella taas seinän kautta kääntäen pääty-ympyrälle ja uudelleen kavaletille. Tämä tehtävä auttaa hevosen hallinnassa, kun sen täytyykin kääntyä suuntaan, johon yleensä ei käännytä, se siis alkaa kuunnella paremmin ja odottaa ratsastajan apuja suunnan suhteen sen sijaan, että päättelisi sen itse.” Tehtävää jatkettiin kunnes Tepi jäi selvästi odottamaan ratsastajan apuja, eikä vain kuumuessaan posottanut menemään viisveisaten ratsastajastaan.
Kun verryttelyhypyt oli suoritettu kavaletilla, nostin esteet ensin 80cm korkeuteen ja ratsukko tuli radan. Ykkösenä oli pitkän sivun este oikeassa kierroksessa, jatkettiin halkaisijan sarjalle ja vasemmassa kierroksessa lyhyen sivun jälkeen käännettiin tiukka kurvi pituushalkaisijan pystylle, siitä vielä pitkän sivun pystylle ja lopuksi lyhyen sivun kautta pitkältä sivulta tiukahko käännös oikealle ja pituushalkaisijan toinen pysty. Ratsukko suoritti radan hyvin, joten nostin esteet vielä 100cm korkeuteen ja radan loppuun lisättiin vielä sarjaeste toisesta suunnasta. Tepi kuunteli ratsastajaansa selvästi alun kuumakalleilua paremmin ja suoritti tehtävää varmasti ja rehellisesti.
08.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy
Oli lauantaiaamupäivä, ja olin tallissa loimittamassa juuri liikutuksesta tulleita hevosia. Samaan aikaan hevosenhoitajat Olivia ja Emily hakivat seuraavia hevosia valmiiksi sisälle. Sain hevoset valmiiksi ja lähdin viemään niitä ulos. Matkalla huomasin hyvin outoa toimintaa läheisessä tarhassa, jossa Emily jahtasi karkuun juoksevaa Tepiä ympäriinsä.
- Jaahas, tää on taas niitä päiviä, mutisin itsekseni vapauttaessani hevoset tarhaansa. Lähdin Emilyn avuksi Tepiä metsästämään, sillä olimme todenneet parhaaksi keinoksi apukädet ja lahjonnan. Hain tallista nopeasti porkkanan ja kipitin tarhalle. Muut tarhassa olleet hevoset olivat antaneet nätisti kiinni, mutta sehän ei Tepiä kiinnostanut, Se ei halunnut sisälle, joten se ei tullut sisälle. Siksi se täytyisi huijata haluamaan sisään. Menin tarhan sisäpuolelle ja lähestyimme Emilyn kanssa Tepiä ikään kuin ajaen sitä nurkkaan. Emilyllä oli kädessään porkkana, jonka Tepi kyllä huomasi. Se pysähtyi sivuttain ja naulitsi katseensa tuohon oranssiin, maukkaaseen vihannekseen. Hitaalla lähestymisellä, rauhallisella houkuttelulla ja porkkanalla pääsimme lähelle, ja Tepi kurottautui lähemmäs. Se otti askeleen eteenpäin, haukkasi porkkanasta ja Emily sai riimun sen pään ympärille. Salaman nopeasti ori nappasi koko porkkanan suuhunsa, veti päänsä korkealle ylös ja lähti laukkaan, taas meitä karkuun.
- Ovela kettu! Emily huudahti enkä voinut muuta kuin nauraa.
- Jääkööt sitten ulos, ikävä sille tulee kuitenkin, sanoin ja lähdimme Emilyn kanssa talliin. Tepin metsästys ei ollut meille mitään uutta, ja nyt oli selkeästi aika ottaa porkkanaa järeämmät aseet käyttöön. Heinälä on tallin yhteydessä, ja sinne pääsee suoraan sisältä, mutta kävin hakemassa täyden heinäkärryn ja kärräsin sen tarkoituksellisesti tallin takaa ovesta ulos. Kiersin tallin ja menin kärryn kanssa takaisin talliin samasta ovesta, josta toimme hevosia sisään. Avonaisesta ovesta näimme, kuinka Tepi seisoi takapuoli talliin päin tarhassaan, pää kääntyneenä meihin päin. Sen katseesta näki, kuinka se pohti, mahtaisiko tallissa saada heinää. Hain toisen kärryn samalla tavalla kiertotietä talliin Emilyn ja Olivian jakaessa ensimmäisen kärryn heiniä tallissa oleville hevosille. Kun pääsin kärryn kanssa ovesta takaisin talliin, tarhoilta kuului kovaääninen, pitkä hirnahdus ja juoksuaskelia. Tepi oli käännähtänyt ympäri ja seisoi nyt pää pystyssä portilla vaativasti. Hain vielä kolmannen kärryllisen, ja Tepi juoksenteli jo aidan vierustaa edestakaisin portin kohdalla.
- Toimii joka kerta, myhäilin itsekseni ja lähdin hakemaan loppuja hevosia sisään. Otin Tepin viereisestä tarhasta ensin kaksi viimeistä hevosta Tepin juoksennellessa koko ajan tarhassaan. Sitten olisi Tepin vuoro, totuuden hetki. Kävelin sen tarhalle ja portilla vastassa oli innoissaan puhiseva vaalea ori.
- Sä olet kyllä semmoinen yksilö, sanoin orille laittaessani sille riimun ilman mitään ongelmia. Matkalla talliin Tepi tanssi innoissaan, niin kuin olisin ollut viemässä sitä laitumelle ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Karsinaansa vapaaksi päästessään se hyökkäsi heti heinien kimppuun. se rouskutti tyytyväisenä heiniään kun riisuin siltä ulkoloimen. Naurahdin sen itsevarmalle ilmeelle ja lähdin itsekin lounaalle.
20.12.2018 estevalmennus, kirjoittanut Jaana K.
Olin Amyn kanssa keskustellut jo siitä, millainen hevonen olisi tänään valmennettavana, joten suunnittelin tallille ajaessani ratsukolle sopivaa tehtävää ja keksinkin sen aika äkkiä. Tämän päivän radalta löytyisi yhteensä neljä estettä lävistäjällä, kaksi molemmissa päissä, ja kaksi estettä pituushalkaisijalla. Ensin hypättäisiin lävistäjien esteet, jonka jälkeen lävistäjältä tehtäisiin tiukka kaarre pituushalkaisijan esteille. Järjestystä voidaan toki vielä muuttaa tehtävää tehdessä, jos siltä tuntuu. Toki myös laukanvaihdot olisi kuvioissa ja ne tehtäisiin tehtävän keskipisteessä, missä jokainen tie kohtaa.
Maneesiin saapuessani oli siellä jo Amy komean mustankimon orinsa kanssa lämmittelemässä sileällä ja huikkasin heipat. Nainen hevosen selässä nyökkäsi ja jatkoi keskittyneenä verryttelyjä, joten aloin heti kantamaan tolppia ja puomeja paikalleen.
Kaiken tarpeellisen ollessa paikalla, ratsukkokin näytti olevan valmis, joten selitin ratsastajalle tehtävän.
”Ymmärsitkö?” varmistin vielä ja päästin ratsukon tehtävälle. Aluksi aloitettiin ravissa ja vain lävistäjien esteillä pidemmillä teillä. Tepi hyppäsi esteet nätisti, mutta rikkoi välillä laukalle, jolloin käskin Amya tekemään ratsullaan voltin ja ottamaan hevosen siellä raville, jotta saataisiin hevonen rauhallisemmaksi ja ettei se juoksisi koko ajan alta pois.
Kun lävistäjien esteet sujui hyvin, käskin Amya kokeilemaan lävistäjältä pituushalkaisijalle kääntymistä, Viimeisellä lävistäjän esteellä, kääntyessä pituushalkaisijalle meinasi käännös mennä pitkäksi orin nostettua laukan esteen jälkeen.
”Tee siellä nurkassa voltti ennen, kuin tuutte pituushalkasijalle ja ota se siellä voltilla raville”, neuvoin ja Amy teki työtä käskettyä. Tepille saatiin taas hyvä ravi rullaamaan ja eikun esteille!
”Ravi!” huikkasin, kun ori nosti laukan esteen jälkeen. Tehtiin muutaman kerran vielä toistoja ravissa ja loppujen lopuksi saatiinkin hevonen pysymään halutussa askellajissa.
”Kävelkää hetki, niin nostan puomeja. Otetaan sitten sama laukassa”.
Laukassa tehtävä sujui ihan hyvin, mutta edelleen meinasi Tepi innostua turhan paljon viimeisen lävistäjän esteen jälkeen.
”Käännä, käännä, käännä, käännä, HYVÄ!” Ratsukon meno alkoi olla jo yllättävän tasaista ja oristakin oli löydetty sopiva vaihde päälle, jolloin ei tullut enää hätä käännöksissä. Otettiin vielä muutama toisto, jonka jälkeen käskin Amyn kehua hevosta ja annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt.
”Teillä meni tosi kivasti! Tällä hetkellä keskittyisin juurikin tarkkuuteen ja hallintaan. Jumppasarjoja, innareita ja muita, että Tepillä on pakko tulla nätisti esteille, muuten kolisee”, sanoin ja käytiin vielä hetken keskustelu siitä, kuinka innokas ori oikeasti oli, jonka jälkeen suuntasin kulkuni autolle ja kohti omien hevosteni päiväaskareita.
VIRTUAALIHEVONEN