Harmony Sporthorses on muuttanut!
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/hohberht-von-cast.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/hohberht-von-cast.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
H |
ohberht von Cast
|
|
|
|
L |
uonnekuvaus
|
|
Hohberht von Cast, tutummin "Cali" on lempeä ja rauhallinen ori. Se on erittäin ihmisrakas ja tulee toimeen kaikkien kanssa, ikään ja kokoon katsomatta. Calin lempipuuhaa on katsella maailman menoa karsinastaan pää oviaukosta ulkona, ja moikata kaikkia ketkä menevät ohi, varsinkin ruuan kanssa. Cali ei ole yhtään orimainen, vaan se osaa käyttäytyä fiksusti myös tammojen lähettyvillä.
Hoitaessa Cali seisoo nätisti aloillaan ja nauttii huomiosta. Se ei välitä mahdollisesta hälinästä ympärillään, vaan keskittyy hoitajaansa. Jos hoitaja rapsuttaa Calia juuri oikeasta kohdasta, eli esimerkiksi harjanjuuresta, se rapsuttaa aina takaisin tyytyväisenä. On sanomattakin selvää että kaikki pitävät Calista, tallikissoista heppakavereihin!
Ratsastaessa Cali on yleensä rento mutta energinen. Se liikkuu omalla moottorillaan, on kuuliainen ja kantaa itsensä. Se onkin helppo ratsastaa oikein päin, vaikka sen pitkissä askeleissa ei olekaan aina helppo istua. Calilla on iso ja etenevä laukka, josta on hyötyä esteradalla ajan puolesta. Sen kanssa isotkin esteet tuntuvat helpoilta, koska siltä ei kokemusta puutu ja se osaisi varmasti hypätä vaikka kokonaisen esteradan ihan itsekseen. Cali toimii myös kouluratsastuksessa, vaikka se ei olekaan koulutustasoltaan helppo b:tä osaavampi. Se yrittää aina taipua koulukiemuroihin, vaikka ei ymmärtäisikään täysin mitä siltä haetaan.
Kilpailuissa se osaa käyttäytyä fiksusti, eikä se yleensä stressaa matkoja eikä suuria hevosmääriä. Se on kaikinpuolin erittäin rauhallinen ja osaa rauhoittua lepäämään kilpialusuoritusten jälkeen. Radalla se on oma tuttu itsensä, ja sen kanssa on helppo saada hyvä aika sen ison laukan takia.
Hoitaessa Cali seisoo nätisti aloillaan ja nauttii huomiosta. Se ei välitä mahdollisesta hälinästä ympärillään, vaan keskittyy hoitajaansa. Jos hoitaja rapsuttaa Calia juuri oikeasta kohdasta, eli esimerkiksi harjanjuuresta, se rapsuttaa aina takaisin tyytyväisenä. On sanomattakin selvää että kaikki pitävät Calista, tallikissoista heppakavereihin!
Ratsastaessa Cali on yleensä rento mutta energinen. Se liikkuu omalla moottorillaan, on kuuliainen ja kantaa itsensä. Se onkin helppo ratsastaa oikein päin, vaikka sen pitkissä askeleissa ei olekaan aina helppo istua. Calilla on iso ja etenevä laukka, josta on hyötyä esteradalla ajan puolesta. Sen kanssa isotkin esteet tuntuvat helpoilta, koska siltä ei kokemusta puutu ja se osaisi varmasti hypätä vaikka kokonaisen esteradan ihan itsekseen. Cali toimii myös kouluratsastuksessa, vaikka se ei olekaan koulutustasoltaan helppo b:tä osaavampi. Se yrittää aina taipua koulukiemuroihin, vaikka ei ymmärtäisikään täysin mitä siltä haetaan.
Kilpailuissa se osaa käyttäytyä fiksusti, eikä se yleensä stressaa matkoja eikä suuria hevosmääriä. Se on kaikinpuolin erittäin rauhallinen ja osaa rauhoittua lepäämään kilpialusuoritusten jälkeen. Radalla se on oma tuttu itsensä, ja sen kanssa on helppo saada hyvä aika sen ison laukan takia.
|
S |
ukutaulu
|
|
i. Howard von Cast evm wütt, m, 168cm |
|
e. Maddelin DEU evm wütt, rn, 164cm |
|
|
S |
ukuselvitys
|
|
i. Howard von Cast oli kuvankaunis musta ori. Sen laukatessa esteradalla kaikki katsojat olivat sen lumoissa, sillä orin kevyt hyppytekniikka ja iso laukka saivat radan suorittamisen näyttämään naurettavan helpolta. Se osasi myös käyttäytyä, jopa kaikkein stressaavimmissa tilanteissa esimerkiksi kilpailupaikalla. "Howard" oli luonteeltaan lempeä ja erittäin rauhallinen. Se periytti hyviä käytöstapoja ja taitoja esteradalla.
ii. Humberto oli aikansa menestyneimpiä estehevosia. Sen hyppytekniikka ja isot askeleet houkuttelivat esteradan reunoille aina paljon ihmisiä. Ori kuumui radalla jonkin verran, ja ihmiset rakastivat innoissaan eteenpäin laukaavaa, selvästi hyppäämisestä nauttivaa oria. "Humb" omasi myös lehmän hermot ja hyvät käytöstavat, eikä se yleensä hermostunut mistään.
ie. Elis von Cast oli oikea mammanmussukka, yhden ihmisen hevonen. Se oli erittäin ihmisrakas ja ystävällinen, mutta sillä oli erikoinen side omistajaansa. Hänen kanssaan tammasta kuoriutui huikea esteratsu, joka toimi ajatuksen voimalla isollakin radalla. Se oli joskus vaativakin ratsastsaa sen energisyyden ja äärimmäisen herkkyyden takia.
ii. Humberto oli aikansa menestyneimpiä estehevosia. Sen hyppytekniikka ja isot askeleet houkuttelivat esteradan reunoille aina paljon ihmisiä. Ori kuumui radalla jonkin verran, ja ihmiset rakastivat innoissaan eteenpäin laukaavaa, selvästi hyppäämisestä nauttivaa oria. "Humb" omasi myös lehmän hermot ja hyvät käytöstavat, eikä se yleensä hermostunut mistään.
ie. Elis von Cast oli oikea mammanmussukka, yhden ihmisen hevonen. Se oli erittäin ihmisrakas ja ystävällinen, mutta sillä oli erikoinen side omistajaansa. Hänen kanssaan tammasta kuoriutui huikea esteratsu, joka toimi ajatuksen voimalla isollakin radalla. Se oli joskus vaativakin ratsastsaa sen energisyyden ja äärimmäisen herkkyyden takia.
e. Maddelin DEU oli aivan tavallisen näköinen ruunikko tamma, joka emänsä tapaan sulatti kaikkien sydämet. Se oli maailman ihmisrakkain hevonen, erittäin lempeä ja kiltti. Sen tavallisen ulkomuodon alta paljastui myös kauniit liikkeet ja rajaton hyppykyky. "Maddie" oli herkkä ja mukava ratsastaa, ja kuunteli aina ratsastajan apuja tarkasti. Sen kanssa olisi voinut hypätä mitä vain, sillä se rakasti korkeita esteitä.
ei. Ingram oli melko isokokoinen ori, jolta ei luonnetta puuttunut. Se oli arvaamaton mutta ystävällinen ja utelias. Sen lempipuuhaa olikin lähteä vastakkaiseen suuntaan kuin taluttaja/ratsastaja oli menossa. Oikean työmotivaation löytäessään se kuitenkin loisti esteradalla, sillä se oli ketterä ja nopea liikkeissään. Arvaamattoman ja ehkä vähän itsepäisen kuorensa alla Ingram oli yhtä utelias kuin pikkuvarsa!
ee. May II oli kaunis rautias tamma, jonka leveääkin leveämpi läsi ja suuri sydän valloittivat kaikki. Se oli erittäin kiltti ja ystävällinen sekä tottelevainen. Ratsastaessa "May" oli herkkä ja energinen, mutta rento. Se rakasti hyppäämistä ja mitä isompi este, sitä isommalla ilmavaralla tamma sen hyppäsi. May oli oikea luottohevonen ja sen kanssa saattoi hypätä kokonaisen esteradan vaikka ilman satulaa ja suitsia!
ei. Ingram oli melko isokokoinen ori, jolta ei luonnetta puuttunut. Se oli arvaamaton mutta ystävällinen ja utelias. Sen lempipuuhaa olikin lähteä vastakkaiseen suuntaan kuin taluttaja/ratsastaja oli menossa. Oikean työmotivaation löytäessään se kuitenkin loisti esteradalla, sillä se oli ketterä ja nopea liikkeissään. Arvaamattoman ja ehkä vähän itsepäisen kuorensa alla Ingram oli yhtä utelias kuin pikkuvarsa!
ee. May II oli kaunis rautias tamma, jonka leveääkin leveämpi läsi ja suuri sydän valloittivat kaikki. Se oli erittäin kiltti ja ystävällinen sekä tottelevainen. Ratsastaessa "May" oli herkkä ja energinen, mutta rento. Se rakasti hyppäämistä ja mitä isompi este, sitä isommalla ilmavaralla tamma sen hyppäsi. May oli oikea luottohevonen ja sen kanssa saattoi hypätä kokonaisen esteradan vaikka ilman satulaa ja suitsia!
|
J |
älkeläiset
|
|
o.
t. t. t. |
s. 23.08.2010
s. 03.01.2017 s. 22.01.2017 s. 07.12.2018 |
om. Tatti
om. Adina om. Harmony om. Beauchêne Estate |
|
K |
ilpailukalenteri
|
|
Saavutukset
|
NJ-näyttelyt
20.12.2017 irtoSERT tuom. Welby
|
ERJ
|
sijoituksia 40, joista voittoja 2
|
kutsu 20.11.2014 130cm 04/40
kutsu 27.01.2015 150cm 04/30 kutsu 28.01.2015 150cm 04/30 kutsu 11.05.2015 140cm 02/18 kutsu 23.06.2016 160cm 05/30 kutsu 25.06.2016 160cm 05/30 kutsu 27.06.2016 160cm 02/30 kutsu 30.06.2016 160cm 04/30 kutsu 08.11.2016 160cm 03/30 kutsu 09.11.2016 160cm 04/30 kutsu 09.11.2016 160cm 05/30 kutsu 13.11.2016 160cm 05/30 kutsu 15.11.2016 160cm 05/30 kutsu 19.11.2016 160cm 03/30 kutsu 16.12.2016 160cm 05/40 kutsu 18.12.2016 160cm 06/48 kutsu 21.12.2016 160cm 02/48 kutsu 16.01.2017 160cm 02/50 kutsu 20.01.2017 160cm 01/50 kutsu 05.02.2017 160cm 03/50 |
kutsu 07.02.2017 160cm 06/50
kutsu 12.02.2017 160cm 04/60 kutsu 21.02.2017 160cm 01/50 kutsu 28.02.2017 160cm 11/125 ERJ-cup kutsu 19.04.2017 160cm 03/27 kutsu 22.05.2017 160cm 05/32 kutsu 25.05.2017 160cm 04/22 kutsu 29.05.2017 160cm 02/22 kutsu 30.05.2017 160cm 02/22 kutsu 03.06.2017 160cm 03/64 kutsu 04.06.2017 160cm 04/64 kutsu 06.06.2017 160cm 05/50 kutsu 08.06.2017 160cm 08/64 kutsu 15.06.2017 160cm 02/50 kutsu 16.06.2017 160cm 05/50 kutsu 19.06.2017 160cm 02/50 kutsu 28.06.2017 160cm 06/50 kutsu 10.07.2017 160cm 05/36 kutsu 13.07.2017 160cm 06/36 kutsu 28.08.2017 160cm 03/31 |
|
P |
äiväkirja
|
|
09.01.2018 kirjoittanut Amy
Oli tiistai-aamupäivä, ja olin kävelemässä tallia kohti. Olin aamulla ratsastanut jo useamman nuoren hevosen, ja nyt olisi sitten aika juoksuttaa muutama hevonen. Ulkona oli pikkupakkanen, ja maassa ohut kerros lunta. Kovin talviselta ei Hollannissa näyttänyt, mutta sepä ei haitannut laisinkaan. Marssin suoraan tallin läpi tarhoille ja nappasin mukaani kovin pörröiseltä näyttävän Calin. Ori olisi pakko klipata ennen mihinkään ihmisten ilmoille lähtemistä, sillä se muistutti tällä hetkellä enemmän ylikasvanutta shetlanninponia kuin puoliveristä. Toiset nakupellet muissa tarhoissa oli paketoitu toinen toistaan paksumpiin loimiin, ja ne näyttivät luovan kateellisia katseita Calin turkin suuntaan.
Talutin orin talliin ja ryhdyin harjaamaan sitä. Tuttuun tapaansa se torkkui toista takajalkaansa lepuuttaen, ja aina harjn osuessa hyvään kohtaan sen ylähuuli alkoi väpättää. Ihme, että se edes tunsi mitään järkyttävän karvapeitteen alta. Harjasin orin kokonaan tarkasti, sillä se oli jäänyt viimeaikoina vähemmälle huomiolle lopetettuaan kilpailemisen, joten halusin antaa sille vähän extrahuomiota. Harjaamisen jälkeen puhdistin orin kaviot ja harjasin nopeasti sen harjan ja hännän läpi kammalla. Kun olin valmis, vilkaisin kelloa ja järkytyin. Olin käyttänyt yhden hevosen harjaamiseen puoli tuntia! Marssin satulahuoneeseen, josta löysin tallityöntekijämme Olivian. Pyysin häntä juoksuttamaan seuraavan hevosen, sillä Caliin nähtävästi tuhlautuisi tänään tulpamäärä aikaa. Olivia suostui ja lähti tarhoille. Juoksutusvöiden kohdilla pysähdyin miettimään. Koska viimeksi olin ratsastanut ilman satulaa? Tai yhtä pörröisellä hevosella kuin Cali? Friisiläisoriani Donia ei nyt laskettaisi, sillä se paini ihan eri sarjassa kuin fiinit puoliveriset. Jätin juoksutusvyöt paikoilleen ja etsin suitsitelineistä Calin suitset. Telineen alla olevasta korista otin mukaani vielä suojat, ja menin takaisin Calin luokse. Laitoin sille suojat jalkoihin, suitset päähän, ja kävin vielä hakemassa kypäräni toimistosta. Sitten talutin orin kentälle.
Käytin kaikista korkeinta jakkaraa apuna 167-säkäisen pörrökasan kyytiin kiipeämiseen. Onneksi alla oli Cali, eikä kukaan muu, sillä se pysyisi liimattuna kentän lumiseen hiekkaan niin kauan, että antaisin sille luvan lähteä liikkeelle. Pääsin selkään yllättävän vaivattomasti, ja lähdimme kirtämään kenttää ympäri käynnissä alkuverryttelyksi.
Kun olimme kävelleet jotain viiden ja kymmenen minuutin väliltä, otin ohjat tuntumalle ja aloin hakemaan käyntiä kivaksi. Olivia ja Flicka tulivat kentälle juoksutusvermeissä, mutta heistä ei olisi meille haittaa.
"Sieltähän se ykköspalkinnon esteheppa tulee!" sanoin Olivialle, tai oikeastaan Flickalle, kun he saapuivat kentälle. Flicka oli saanut esteratsastuksen laatuarvostelutilaisuudesta ykköspalkinnon vähän yli viikko sitten, enkä voisi olla ylpeämpi. Olin omistanut tamman jo kauan, joten sen menestyminen tuotti extra-iloa.
Jatkoin Caliin keskittymistä, ja siirsin sen raviin. Vatsalihakseni joutuisivat alusta asti koville, sillä Calilla oli iso ravi ja vielä isompi laukka, joissa ei todellakaan ole helppo istua. Siksi en antanut sen ravata kovin kovaa, sillä tasapainoni tuntui olevan tänään vähän hukassa. Keskityimme Calin kanssa avotaivutuksiin ja ympyröihin, kun ratsastin sitä pehmeäksi molempiin suuntiin. Flicka yritti selkeästi järjestää jonkinlaista show'ta Calille ravaamalla häntä korkealla ja hörähtelemällä tasaisin väliajoin. Onneksemme se oli tarpeeksi fiksu pysyäkseen hallinnassa, eikä Cali kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Tein ravissa myös muutamat pohkeenväistöt suoralla uralla, ja estehevoseksi Cali taipui koulukiemuroihin oikein hyvin. Se tuntui oikein kivalta ratsastaa tänään, joten jarrutin käyntiin ja annoin sille hetkeksi vapaat ohjat. Taputin sen kaulaa, ja tunsin lämmön sen pörröisessä karvassa. Vartin ratsastuksen jälkeen se oli jo alkanut hiota. "Se klippaus tulee todellakin tarpeeseen" ajattelin.
Muutaman minuutin lepokävelyiden jälkeen keräsin taas ohjat tuntumalle ja nostin laukan. Pyrin kokoamaan laukkaa alusta asti, sillä en pystyisi istumaan tarpeeksi rennosti Calin suuressa laukassa, jos antaisin sen laukata omaa vauhtiaan. Olin oikein yllättynyt siitä, kuinka hyvin Cali kokosi laukkaa. Tein paljon ympyröitä ja pidin huolen siitä, että ratsastin kulmat hyvin, sillä olin viime aikoina vähän unohtunut kiertämään uraa. Vaikka Calilla oli suussaan vain nivelkuolain, tuntui että pystyin kertomaan sille senttien tarkkuudella, mihin kohtaan sen tulisi laskea etujalkansa. Cali on yleensä aina hyvä ratsastaa, mutta tänään se oli vieläkin parempi. Oletin siis, että se nautti ilman satulaa ratsastamisesta, tai sitten se vain salaisesti esiintyi Flickalle, joka on myös koulupuolella taitava. Miten päin vaan, pidin Calin ratsastettavuudesta niin paljon, että olisin voinut jäädä kentälle laukkaamaan koko päiväksi. Olivia lopetti juoksutuksen ja lähti kävelemään Flickan kanssa loppukäynnit, kun siirsin Calin laukasta raviin. Ravailimme ympäri kenttää molempiin suuntiin rentoa, etenevää ravia melko pitkässä muodossa. Cali pyöristi selkäänsä hyvin ja pärski tasaisin väliajoin. Salaa toivoin, että ratsastus voisi aina olla näin rentoa. Siihen ainakin pyrkisin.
Cali käytti itseään hyvin ja hikosi jo ihan kunnolla, joten hidastin käyntiin ja annoin sille vapaat ohjat. Kävelimme rauhassa muutaman kierroksen kenttää ympäri, ennen kuin pysäytin Calin portin eteen ja valuin sen selästä alas. Olin jättänyt jälkeni sen pörröiseen karvaan, mutta se ei haitannut, sillä illalla karvaa ei enää olisi. Talutin Calin talliin jossa jonkinlainen kuoro vastaanotti meidät. Tammakuoro. Calia ei edelleenkään kiinnostanut yksikään naiskaviokas, vaan se käveli korvaansa lotkauttamatta karsinaansa perässäni. Siellä otin siltä suojat ja suitset pois, ja kävin äkkiä hakemassa sille ohuen kuivatusloimen, ennen kuin se ehtisi piehtaroida hikisessa karvassaan. Kävin vielä nappaamassa sille muutaman porkkanan kiitokseksi, jotka se vastaanotti innokkaasti.
Lähdin hakemaan heinälästä kottikärryt, jotka olivat täynnä heiniä. Jaoin kaikille tallissa oleville hevosille sylilliset heinää, ja ikkunasta katsottuani totesin, että Olivia ja Emily olivat jo työn touhussa ulkona olevien hevosten päiväheinien kanssa. Hevosilla olisi nyt siis ruokatauko, joten päätin itsekin mennä syömään jotain ennen päivän loppuja ratsastuksia.
Oli tiistai-aamupäivä, ja olin kävelemässä tallia kohti. Olin aamulla ratsastanut jo useamman nuoren hevosen, ja nyt olisi sitten aika juoksuttaa muutama hevonen. Ulkona oli pikkupakkanen, ja maassa ohut kerros lunta. Kovin talviselta ei Hollannissa näyttänyt, mutta sepä ei haitannut laisinkaan. Marssin suoraan tallin läpi tarhoille ja nappasin mukaani kovin pörröiseltä näyttävän Calin. Ori olisi pakko klipata ennen mihinkään ihmisten ilmoille lähtemistä, sillä se muistutti tällä hetkellä enemmän ylikasvanutta shetlanninponia kuin puoliveristä. Toiset nakupellet muissa tarhoissa oli paketoitu toinen toistaan paksumpiin loimiin, ja ne näyttivät luovan kateellisia katseita Calin turkin suuntaan.
Talutin orin talliin ja ryhdyin harjaamaan sitä. Tuttuun tapaansa se torkkui toista takajalkaansa lepuuttaen, ja aina harjn osuessa hyvään kohtaan sen ylähuuli alkoi väpättää. Ihme, että se edes tunsi mitään järkyttävän karvapeitteen alta. Harjasin orin kokonaan tarkasti, sillä se oli jäänyt viimeaikoina vähemmälle huomiolle lopetettuaan kilpailemisen, joten halusin antaa sille vähän extrahuomiota. Harjaamisen jälkeen puhdistin orin kaviot ja harjasin nopeasti sen harjan ja hännän läpi kammalla. Kun olin valmis, vilkaisin kelloa ja järkytyin. Olin käyttänyt yhden hevosen harjaamiseen puoli tuntia! Marssin satulahuoneeseen, josta löysin tallityöntekijämme Olivian. Pyysin häntä juoksuttamaan seuraavan hevosen, sillä Caliin nähtävästi tuhlautuisi tänään tulpamäärä aikaa. Olivia suostui ja lähti tarhoille. Juoksutusvöiden kohdilla pysähdyin miettimään. Koska viimeksi olin ratsastanut ilman satulaa? Tai yhtä pörröisellä hevosella kuin Cali? Friisiläisoriani Donia ei nyt laskettaisi, sillä se paini ihan eri sarjassa kuin fiinit puoliveriset. Jätin juoksutusvyöt paikoilleen ja etsin suitsitelineistä Calin suitset. Telineen alla olevasta korista otin mukaani vielä suojat, ja menin takaisin Calin luokse. Laitoin sille suojat jalkoihin, suitset päähän, ja kävin vielä hakemassa kypäräni toimistosta. Sitten talutin orin kentälle.
Käytin kaikista korkeinta jakkaraa apuna 167-säkäisen pörrökasan kyytiin kiipeämiseen. Onneksi alla oli Cali, eikä kukaan muu, sillä se pysyisi liimattuna kentän lumiseen hiekkaan niin kauan, että antaisin sille luvan lähteä liikkeelle. Pääsin selkään yllättävän vaivattomasti, ja lähdimme kirtämään kenttää ympäri käynnissä alkuverryttelyksi.
Kun olimme kävelleet jotain viiden ja kymmenen minuutin väliltä, otin ohjat tuntumalle ja aloin hakemaan käyntiä kivaksi. Olivia ja Flicka tulivat kentälle juoksutusvermeissä, mutta heistä ei olisi meille haittaa.
"Sieltähän se ykköspalkinnon esteheppa tulee!" sanoin Olivialle, tai oikeastaan Flickalle, kun he saapuivat kentälle. Flicka oli saanut esteratsastuksen laatuarvostelutilaisuudesta ykköspalkinnon vähän yli viikko sitten, enkä voisi olla ylpeämpi. Olin omistanut tamman jo kauan, joten sen menestyminen tuotti extra-iloa.
Jatkoin Caliin keskittymistä, ja siirsin sen raviin. Vatsalihakseni joutuisivat alusta asti koville, sillä Calilla oli iso ravi ja vielä isompi laukka, joissa ei todellakaan ole helppo istua. Siksi en antanut sen ravata kovin kovaa, sillä tasapainoni tuntui olevan tänään vähän hukassa. Keskityimme Calin kanssa avotaivutuksiin ja ympyröihin, kun ratsastin sitä pehmeäksi molempiin suuntiin. Flicka yritti selkeästi järjestää jonkinlaista show'ta Calille ravaamalla häntä korkealla ja hörähtelemällä tasaisin väliajoin. Onneksemme se oli tarpeeksi fiksu pysyäkseen hallinnassa, eikä Cali kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Tein ravissa myös muutamat pohkeenväistöt suoralla uralla, ja estehevoseksi Cali taipui koulukiemuroihin oikein hyvin. Se tuntui oikein kivalta ratsastaa tänään, joten jarrutin käyntiin ja annoin sille hetkeksi vapaat ohjat. Taputin sen kaulaa, ja tunsin lämmön sen pörröisessä karvassa. Vartin ratsastuksen jälkeen se oli jo alkanut hiota. "Se klippaus tulee todellakin tarpeeseen" ajattelin.
Muutaman minuutin lepokävelyiden jälkeen keräsin taas ohjat tuntumalle ja nostin laukan. Pyrin kokoamaan laukkaa alusta asti, sillä en pystyisi istumaan tarpeeksi rennosti Calin suuressa laukassa, jos antaisin sen laukata omaa vauhtiaan. Olin oikein yllättynyt siitä, kuinka hyvin Cali kokosi laukkaa. Tein paljon ympyröitä ja pidin huolen siitä, että ratsastin kulmat hyvin, sillä olin viime aikoina vähän unohtunut kiertämään uraa. Vaikka Calilla oli suussaan vain nivelkuolain, tuntui että pystyin kertomaan sille senttien tarkkuudella, mihin kohtaan sen tulisi laskea etujalkansa. Cali on yleensä aina hyvä ratsastaa, mutta tänään se oli vieläkin parempi. Oletin siis, että se nautti ilman satulaa ratsastamisesta, tai sitten se vain salaisesti esiintyi Flickalle, joka on myös koulupuolella taitava. Miten päin vaan, pidin Calin ratsastettavuudesta niin paljon, että olisin voinut jäädä kentälle laukkaamaan koko päiväksi. Olivia lopetti juoksutuksen ja lähti kävelemään Flickan kanssa loppukäynnit, kun siirsin Calin laukasta raviin. Ravailimme ympäri kenttää molempiin suuntiin rentoa, etenevää ravia melko pitkässä muodossa. Cali pyöristi selkäänsä hyvin ja pärski tasaisin väliajoin. Salaa toivoin, että ratsastus voisi aina olla näin rentoa. Siihen ainakin pyrkisin.
Cali käytti itseään hyvin ja hikosi jo ihan kunnolla, joten hidastin käyntiin ja annoin sille vapaat ohjat. Kävelimme rauhassa muutaman kierroksen kenttää ympäri, ennen kuin pysäytin Calin portin eteen ja valuin sen selästä alas. Olin jättänyt jälkeni sen pörröiseen karvaan, mutta se ei haitannut, sillä illalla karvaa ei enää olisi. Talutin Calin talliin jossa jonkinlainen kuoro vastaanotti meidät. Tammakuoro. Calia ei edelleenkään kiinnostanut yksikään naiskaviokas, vaan se käveli korvaansa lotkauttamatta karsinaansa perässäni. Siellä otin siltä suojat ja suitset pois, ja kävin äkkiä hakemassa sille ohuen kuivatusloimen, ennen kuin se ehtisi piehtaroida hikisessa karvassaan. Kävin vielä nappaamassa sille muutaman porkkanan kiitokseksi, jotka se vastaanotti innokkaasti.
Lähdin hakemaan heinälästä kottikärryt, jotka olivat täynnä heiniä. Jaoin kaikille tallissa oleville hevosille sylilliset heinää, ja ikkunasta katsottuani totesin, että Olivia ja Emily olivat jo työn touhussa ulkona olevien hevosten päiväheinien kanssa. Hevosilla olisi nyt siis ruokatauko, joten päätin itsekin mennä syömään jotain ennen päivän loppuja ratsastuksia.
VIRTUAALIHEVONEN