Harmony Sporthorses on muuttanut!
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/flicka.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/flicka.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
F |
licka
|
|
|
|
|
|
|
L |
uonnekuvaus
|
|
Flicka on hyvin ainutlaatuinen ja sen luonne vaihtelee todennäköisesti tähtien asennosta riippuen. Se on todella energinen ja reipas, ja se rakastaa pientä jekkuilua, kuten harjojen levittelyä ympäriinsä ja ihmisen kädestä tavaroiden ottamista. Se osaa olla myös oikea halinalle ja oikean ihmisen löytyessä Flicka haluaa miellyttää tätä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Se varmaan siivoasi oman karsinansa ja tekisi ruokaa tälle ihmiselle, jos se siihen pystyisi.
Flicka testaa aina uudet hoitajat. Kovakouraisille hoitajille Flicka ei koskaan näytä pehmeää puoltaan, vaan on oikea diiva ja esittää kovaa. Flicka on luonteeltaan myös hiukan pomotteleva, mutta ei kuitenkaan potki tai pure, sitä se ei uskalla tehdä. Taluttaessa tamma kulkee nätisti vierellä, tosin kovin elegantisti ja orien lähettyvillä aina steppailee ja ravaa paikoillaan. Se ei kuitenkaan koskaan yritä riistäytyä käsistä, mutta pienemmän on hankala taluttaa sitä sen ison koon vuoksi. Traileriin Flicka menee oikein hienosti. Joskus hieman vauhdilla, mutta matkustaminen sujuu silti hyvin pitkilläkin matkoilla.
Hoitaessa Flicka on aina kiltisti, koska sille puhtaus on tärkeää eikä se varmasti koskaan kävele kuralätäköstä! Tämä on ainakin hoitajalle eduksi, mutta tässä tulee Flickan diivamaisuus esille. Vedestä tamma ei oikein pidä, ja pesutilanteissa se yrittää väistellä vettä, mutta jossain vaiheessa se kumminkin alistuu pestäväksi. Varo vaan, ettet saa lopulta itse vesiä niskaasi! Flicka antaa harjata kiltisti ihan koko kropan, mutta se kutiaa paljon mahan alta, ja sieltä harjatessa saattaa luimia. Kaviot se nostaa nätisti ja ne pysyvätkin ylhäällä ihan niin kauan, kuin tarve vaatii. Saatat tuntea selässäsi Flickan turvan, mutta älä huoli, se ei uskalla purra ja se todennäköisesti vain pyyhkii nenänsä paitaasi.
Satuloidessa Flicka saattaa hieman luimia, mutta kuolaimet se ottaa hienosti suuhun.
Ratsastaessa Flicka on kuuliainen ja erittäin herkkä kaikille avuille. Sen kyydissä on aina mukavaa, sillä se antaa aina kaikkensa ja sen askeleet ovat erittäin pehmeät ja mukavat istua. Esteillä se saattaa kuumua jonkin verran, mutta sen saa onneksi pidettyä hallinnassa. Flickalla on hyvä hyppytyyli ja se osaa itse korjata ratsastajan pieniä virheitä. Flicka pitää myös maastoilusta, mutta saattaa säikkyä isoja autoja ja jotain muuta hirvittävän pelottavaa kuten punaisia postilaatikkoja. Se inhoaa mutaisia lätäköitä ja kiertää ne mieluusti mahdollisimman kaukaa.
Flicka testaa aina uudet hoitajat. Kovakouraisille hoitajille Flicka ei koskaan näytä pehmeää puoltaan, vaan on oikea diiva ja esittää kovaa. Flicka on luonteeltaan myös hiukan pomotteleva, mutta ei kuitenkaan potki tai pure, sitä se ei uskalla tehdä. Taluttaessa tamma kulkee nätisti vierellä, tosin kovin elegantisti ja orien lähettyvillä aina steppailee ja ravaa paikoillaan. Se ei kuitenkaan koskaan yritä riistäytyä käsistä, mutta pienemmän on hankala taluttaa sitä sen ison koon vuoksi. Traileriin Flicka menee oikein hienosti. Joskus hieman vauhdilla, mutta matkustaminen sujuu silti hyvin pitkilläkin matkoilla.
Hoitaessa Flicka on aina kiltisti, koska sille puhtaus on tärkeää eikä se varmasti koskaan kävele kuralätäköstä! Tämä on ainakin hoitajalle eduksi, mutta tässä tulee Flickan diivamaisuus esille. Vedestä tamma ei oikein pidä, ja pesutilanteissa se yrittää väistellä vettä, mutta jossain vaiheessa se kumminkin alistuu pestäväksi. Varo vaan, ettet saa lopulta itse vesiä niskaasi! Flicka antaa harjata kiltisti ihan koko kropan, mutta se kutiaa paljon mahan alta, ja sieltä harjatessa saattaa luimia. Kaviot se nostaa nätisti ja ne pysyvätkin ylhäällä ihan niin kauan, kuin tarve vaatii. Saatat tuntea selässäsi Flickan turvan, mutta älä huoli, se ei uskalla purra ja se todennäköisesti vain pyyhkii nenänsä paitaasi.
Satuloidessa Flicka saattaa hieman luimia, mutta kuolaimet se ottaa hienosti suuhun.
Ratsastaessa Flicka on kuuliainen ja erittäin herkkä kaikille avuille. Sen kyydissä on aina mukavaa, sillä se antaa aina kaikkensa ja sen askeleet ovat erittäin pehmeät ja mukavat istua. Esteillä se saattaa kuumua jonkin verran, mutta sen saa onneksi pidettyä hallinnassa. Flickalla on hyvä hyppytyyli ja se osaa itse korjata ratsastajan pieniä virheitä. Flicka pitää myös maastoilusta, mutta saattaa säikkyä isoja autoja ja jotain muuta hirvittävän pelottavaa kuten punaisia postilaatikkoja. Se inhoaa mutaisia lätäköitä ja kiertää ne mieluusti mahdollisimman kaukaa.
|
|
S |
ukutaulu
|
|
|
i. Fabrizio evm kwpn, m, 175cm |
|
|
e. Fabienne evm kwpn, mrn, 172cm |
|
|
|
S |
ukuselvitys
|
|
i. Fabrizio oli musta 175-senttinen ystävällisluonteinen ja ratsuna rauhallinen. Se sopi ratsastusominaisuuksiltaan ihan kaikille vauvasta vaariin ja oli etenkin aloittelijoilla jopa laiska ratsastaa. Ori pärjäsi kisoissa suhteellisen hyvin sijoittuen arviolta 40 kertaa koulussa ja esteillä. Fab pärjäsi myös hienosti näyttelyissä ja se palkittiin jo nuorena muotovalion tittelillä näyttelymenestyksestään. Komea ori lopetettiin lopulta kilpailemisen ja vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi keväällä 2016. Hollantilaissyntyinen komea oripoika toimi siitoskäytössä jo ihan nuoresta pitäen, mutta huippuluokan varsoja näistä kaikista oli vain neljä kappaletta. Muut ovat pärjänneet ihan kohtalaisesti koulu- ja esteratsuina, mutta eivät ole (ainakaan vielä) olleet mitenkään erityislaatuisia saavutuksiltaan.
ii. Florencio on Hollannin tunnetuimpiin lukeutuvan siittolan kasvatteja. Luonteeltaan ori on ihanteellinen ratsu ja siitoskäytössä myös hyvä toimivan ja mukavan luonteensa ansiosta. Myös Florencio sopii kaikentasoisille ratsastajille, vaikka reilu parikymppinen ori onkin enää harvakseltaan ratsukäytössä. Orilla on tällä hetkellä seitsemän jälkeläistä, joista löytyy muutama kantakirjattu ja champion arvonimellä palkittu tamma. Orilla itsellään on kisasaavutuksia pääsääntöisesti kouluradalta (reilut 40) ja lisäksi se on kilpaillut myös rodulle tyypillisesti valjakkoajossa kymmenkunta sijoitusta. Musta 175-senttinen ori on itse palkittu kantakirjassa II palkinnolla ja lisäksi se on kerännyt muotovalion tittelin näyttelykokemuksellaan.
ie. Misty on kotoisin samasta siittolasta kuin aiemmin esitelty Florencio. Myös Misty on kaikin puolin toimiva ja kiltti ratsu, joka sopii kaikentasoisille. Teräsmamma kyyditsee vielä lähes 30-vuotiaanakin vierailevat lapset turvallisesti muutamalle talutuskierrokselle ja nauttii joka hetkestä. Tammalla ei ole kisatuloksia, se on toiminut koko ikänsä siitoshevosena, vaikkakin on kyllä ratsukoulutettu ja kohtalaisen osaavakin. Emätammana Misty on siittolan parhaita, vaikkei enää toki käytössä olekaan korkean ja kunnioitetun ikänsä tähden. Mistyn vanhemmat sen sijaan ovat esteillä ja koulussa kisanneet suhteellisen tunnetutkin hollantilaiset Matcho ja Falit. Mistyltä on jäänyt kolme varsaa, koska sillä oli ongelmia tiinehdyttämisen suhteen. Kaikki kolme kuitenkin ovat oikein kelpo jälkeläisiä ja etenkin tamma Odelia on pärjännyt hyvin näyttelyareenoilla. Misty on väriltään musta ja korkeutta neidiltä löytyy 173 senttimetriä.
ii. Florencio on Hollannin tunnetuimpiin lukeutuvan siittolan kasvatteja. Luonteeltaan ori on ihanteellinen ratsu ja siitoskäytössä myös hyvä toimivan ja mukavan luonteensa ansiosta. Myös Florencio sopii kaikentasoisille ratsastajille, vaikka reilu parikymppinen ori onkin enää harvakseltaan ratsukäytössä. Orilla on tällä hetkellä seitsemän jälkeläistä, joista löytyy muutama kantakirjattu ja champion arvonimellä palkittu tamma. Orilla itsellään on kisasaavutuksia pääsääntöisesti kouluradalta (reilut 40) ja lisäksi se on kilpaillut myös rodulle tyypillisesti valjakkoajossa kymmenkunta sijoitusta. Musta 175-senttinen ori on itse palkittu kantakirjassa II palkinnolla ja lisäksi se on kerännyt muotovalion tittelin näyttelykokemuksellaan.
ie. Misty on kotoisin samasta siittolasta kuin aiemmin esitelty Florencio. Myös Misty on kaikin puolin toimiva ja kiltti ratsu, joka sopii kaikentasoisille. Teräsmamma kyyditsee vielä lähes 30-vuotiaanakin vierailevat lapset turvallisesti muutamalle talutuskierrokselle ja nauttii joka hetkestä. Tammalla ei ole kisatuloksia, se on toiminut koko ikänsä siitoshevosena, vaikkakin on kyllä ratsukoulutettu ja kohtalaisen osaavakin. Emätammana Misty on siittolan parhaita, vaikkei enää toki käytössä olekaan korkean ja kunnioitetun ikänsä tähden. Mistyn vanhemmat sen sijaan ovat esteillä ja koulussa kisanneet suhteellisen tunnetutkin hollantilaiset Matcho ja Falit. Mistyltä on jäänyt kolme varsaa, koska sillä oli ongelmia tiinehdyttämisen suhteen. Kaikki kolme kuitenkin ovat oikein kelpo jälkeläisiä ja etenkin tamma Odelia on pärjännyt hyvin näyttelyareenoilla. Misty on väriltään musta ja korkeutta neidiltä löytyy 173 senttimetriä.
e. Fabienne on mustanruunikko 172-senttinen hollantilaistamma, jolla on tähän mennessä kahdeksan varsaa. Tokkopa sille hirveästi enempää on tulossakaan, sillä tamma täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Kisauraa tammalla ei liiemmälti ole, ellei mukaan lasketa pariakymmentä sijoitusta koulusta ja esteiltä yhteensä pikkuluokista. Flickan tasosta saadaan siis kyllä puhtaasti kiittää isän puolen geenejä suvussa, emästä ei 160-senttisillä esteradoilla paljon apua ole.. Näyttelymaailma sen sijaan on Fabiennen omaa alaa, tamma on totuttu näky bis-kehissä kautta Hollannin ja palkittu muotovalion arvonimellä sekä kantakirjattu II palkinnolle. Lisäksi tamman omistaja on vannoutunut match show:n käyjä, joten hieman epävirallisemmissakin näyttelyissä on sitä totuttu näkemään.
ei. Fairfax on koulupainotteinen hollantilainenpuoliverinen. Se on kisannut huippuvuosinaan menestyksekkäästi ja tulee myös kuuluisista kouluhevosista suoraan periytyen. Luonteeltaan tummanruunikko ori on erittäin kiltti ja ratsuna miellyttävä. Upea sukkajalka on kantakirjattu II palkinnolla ja lisäksi se palkittiin kisauransa päätyttyä saavutuksistaan laatuarvostelussakin II palkinnolla. 174-senttinen ori on perusluonteeltaan utelias ja yhteistyöhaluinen, mutta on sanottu että se on kuitenkin etenkin nuorempana ollut ratsastettavuudeltaan hieman liiankin herkkä. Faxilta on jäänyt tähän mennessä jälkeläisiä aktiivisen kisauran vuoksi vain viisi, joista useimmat ovat pärjänneet kouluratsuina ja kohtalaisesti myös esteillä. Rakenteeltaan kaikki varsat ovat olleet vähintään yhtä hyviä kuin isänsä ja tuttu näky Hollannin näyttelyissä. 30-vuotias ori viettelee ansaittuja eläkepäiviään kasvattajansa luona, jonne ori muutti siitosuran lopetettuaan.
ee. Feira oli todella hyvärakenteinen ja kaunis musta 169-senttinen tamma, joka omasi haastavan luonteen, mutta hyvä kisamenestys ja rakenne korvasivat tuota puutetta siitoskäytössä pitäen tamman vuosia ykkösvalintana varsoja tehdessä. Kisamenestys oikukkaan tamman kanssa oli vaihtelevaa ja tyssäsi usein kiimakausiin tai sopivan ratsastajan puutteeseen. Feira kuuluu suvun kantatammoihin ja sen vanhemmat ovat molemmat ensimmäisiä hollanninpuoliverijalostukseen käytettyjä muualla syntyneitä hevosia. Feira kilpaili nuo muutamat kisansa esteillä, mutta oli myös koulussa suhteellisen osaava, jos sille päälle sattui. Siitostammana päätyötään tehneeltä neidiltä jäi kaikkiaan kahdeksan varsaa yhden kuolleena syntyneen lisäksi. Huhujen mukaan kauniille mustalle tähtipäiselle tammavarsalle annettiin nimi Fe's Angel hautajaisten yhteydessä, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole koskaan saatu. Papereissa kun varsa on vain merkitty nimellä "Feira foal". Feira eli suvun muiden jäsenten tavoin pitkään ja jouduttiin lopulta lopettamaan 31-vuotiaana jalkavaivojen ja iän tuomien muiden ongelmien vuoksi. Aiemminkin sen olisi kuulemma saanut jo lopettaa, kylällä puhuttiin kun tamman viimeisistä elinvuosista kysyttiin.
ei. Fairfax on koulupainotteinen hollantilainenpuoliverinen. Se on kisannut huippuvuosinaan menestyksekkäästi ja tulee myös kuuluisista kouluhevosista suoraan periytyen. Luonteeltaan tummanruunikko ori on erittäin kiltti ja ratsuna miellyttävä. Upea sukkajalka on kantakirjattu II palkinnolla ja lisäksi se palkittiin kisauransa päätyttyä saavutuksistaan laatuarvostelussakin II palkinnolla. 174-senttinen ori on perusluonteeltaan utelias ja yhteistyöhaluinen, mutta on sanottu että se on kuitenkin etenkin nuorempana ollut ratsastettavuudeltaan hieman liiankin herkkä. Faxilta on jäänyt tähän mennessä jälkeläisiä aktiivisen kisauran vuoksi vain viisi, joista useimmat ovat pärjänneet kouluratsuina ja kohtalaisesti myös esteillä. Rakenteeltaan kaikki varsat ovat olleet vähintään yhtä hyviä kuin isänsä ja tuttu näky Hollannin näyttelyissä. 30-vuotias ori viettelee ansaittuja eläkepäiviään kasvattajansa luona, jonne ori muutti siitosuran lopetettuaan.
ee. Feira oli todella hyvärakenteinen ja kaunis musta 169-senttinen tamma, joka omasi haastavan luonteen, mutta hyvä kisamenestys ja rakenne korvasivat tuota puutetta siitoskäytössä pitäen tamman vuosia ykkösvalintana varsoja tehdessä. Kisamenestys oikukkaan tamman kanssa oli vaihtelevaa ja tyssäsi usein kiimakausiin tai sopivan ratsastajan puutteeseen. Feira kuuluu suvun kantatammoihin ja sen vanhemmat ovat molemmat ensimmäisiä hollanninpuoliverijalostukseen käytettyjä muualla syntyneitä hevosia. Feira kilpaili nuo muutamat kisansa esteillä, mutta oli myös koulussa suhteellisen osaava, jos sille päälle sattui. Siitostammana päätyötään tehneeltä neidiltä jäi kaikkiaan kahdeksan varsaa yhden kuolleena syntyneen lisäksi. Huhujen mukaan kauniille mustalle tähtipäiselle tammavarsalle annettiin nimi Fe's Angel hautajaisten yhteydessä, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole koskaan saatu. Papereissa kun varsa on vain merkitty nimellä "Feira foal". Feira eli suvun muiden jäsenten tavoin pitkään ja jouduttiin lopulta lopettamaan 31-vuotiaana jalkavaivojen ja iän tuomien muiden ongelmien vuoksi. Aiemminkin sen olisi kuulemma saanut jo lopettaa, kylällä puhuttiin kun tamman viimeisistä elinvuosista kysyttiin.
|
|
J |
älkeläiset
|
|
|
t.
t. o. t. |
s. 22.01.2017
s. 19.02.2017 s. 11.05.2017 s. 09.03.2018 |
om. Harmony
om. Harmony om. Harmony om. Rêve de Haussea |
|
|
K |
ilpailukalenteri
|
|
|
ERJ
|
sijoituksia 45, joista voittoja 8
|
|
kutsu 23.08.2013 130cm 06/50
kutsu 23.08.2013 140cm 07/50 kutsu 12.12.2014 150cm 03/30 kutsu 18.12.2014 150cm 01/30 kutsu 12.02.2015 160cm 03/30 kutsu 30.06.2016 160cm 03/30 kutsu 03.07.2016 160cm 05/30 kutsu 04.07.2016 160cm 01/30 kutsu 13.11.2016 160cm 02/05 kutsu 14.12.2016 160cm 05/40 kutsu 16.12.2016 160cm 05/40 kutsu 18.12.2016 160cm 05/48 kutsu 23.12.2016 160cm 06/48 kutsu 28.12.2016 160cm 02/37 kutsu 30.12.2016 160cm 04/34 kutsu 31.12.2016 160cm 04/34 kutsu 08.01.2017 160cm 05/79 kutsu 12.01.2017 160cm 07/79 kutsu 14.01.2017 160cm 03/50 kutsu 22.01.2017 160cm 04/30 kutsu 14.02.2017 160cm 05/40 kutsu 21.02.2017 160cm 06/80 kutsu 22.02.2017 160cm 04/35 |
kutsu 24.02.2017 160cm 01/30
kutsu 27.02.2017 160cm 04/35 kutsu 03.03.2017 160cm 01/40 kutsu 05.03.2017 160cm 03/30 kutsu 09.03.2017 160cm 05/30 kutsu 11.03.2017 160cm 02/30 kutsu 13.03.2017 160cm 01/30 kutsu 29.03.2017 160cm 02/33 kutsu 18.04.2017 160cm 03/27 kutsu 19.04.2017 160cm 01/27 kutsu 20.04.2017 160cm 03/27 kutsu 25.04.2017 160cm 04/27 kutsu 24.04.2017 160cm 03/23 kutsu 11.05.2017 160cm 04/29 kutsu 03.06.2017 160cm 01/30 kutsu 06.06.2017 160cm 01/50 kutsu 07.06.2017 160cm 03/30 kutsu 09.06.2017 160cm 03/50 kutsu 10.06.2017 160cm 02/30 kutsu 14.06.2017 160cm 03/50 kutsu 25.06.2017 160cm 04/30 kutsu 26.06.2017 160cm 05/30 |
|
KRJ
|
sijoituksia 38, joista voittoja 14
|
|
23.10.2016 Ventos VaB 06/39
26.10.2016 Ventos VaB 04/39 27.10.2016 Ventos VaB 01/39 30.10.2016 Ventos VaB 02/39 26.05.2017 Kilpailukeskus Stewart VaA 03/34 27.05.2017 Kilpailukeskus Stewart VaA 02/34 30.05.2017 Kilpailukeskus Stewart VaA 01/34 09.11.2017 Team J&K VaA 01/18 13.11.2017 Team J&K VaA 03/18 14.11.2017 Team J&K VaA 01/18 15.11.2017 Team J&K VaA 01/18 21.11.2017 Team J&K VaA 02/18 24.11.2017 Duán Stable VaB 03/30 12.12.2017 Harmony Sporthorses VaA 01/24 01.02.2018 Majorithy Arabians VaB 05/35 15.03.2018 Team J&K VaB 01/40 19.03.2018 Team J&K VaB 06/40 11.12.2018 Colosseum VaA 05/48 21.01.2019 Tiiron ratsutalli VaB 02/40 03.10.2019 Mörkövaara VaA 03/31 |
10.10.2019 Mörkövaara VaA 03/31
18.10.2019 Mörkövaara VaA 01/31 20.10.2019 Mörkövaara VaA 01/31 22.10.2019 Mörkövaara VaA 03/31 23.10.2019 Mörkövaara VaA 03/31 23.10.2019 Humlegård VaA 01/13 10.11.2019 Kuunokka VaB 01/37 17.11.2019 Kuunokka VaB 01/37 17.11.2019 Kuunokka VaB 02/37 22.11.2019 Kuunokka VaB 01/37 23.11.2019 Kuunokka VaB 04/37 24.11.2019 Kuunokka VaB 04/37 25.11.2019 Kuunokka VaB 06/37 26.11.2019 Kuunokka VaB 03/37 27.11.2019 Kuunokka VaB 02/37 28.11.2019 Kuunokka VaB 06/37 29.11.2019 Kuunokka VaB 01/37 06.12.2019 Kuunokka VaB 03/37 |
|
|
P |
äiväkirja
|
|
28.04.2017 estevalmennus, kirjoittanut Layda VRL-14488
Katselin ihaillen mustan Flicka-tamman ja tämän omistajan, Amyn, alkuverryttelyjä. Ratsukon yhteistyö pelasi selvästi mainiosti, ja ratsu kuunteli ratsastajansa apuja heti alkumetreistä alkaen loistavasti.
Juuri kun olin syvimmällä mieleni syövereissä miettimässä tuota kaunista tammaa, tajusin, että meidänhän pitää aloittaa kunnollinenkin työskentely! Olin onneksi jo kasannut maneesiin 4 esteen radan, estekorkeus pysytteli näin alkuun 40-50cm korkeuksissa. Koko rata aloitettiin ravissa, mutta ensimmäisen esteen päällä piti nostaa hallittu laukka, mieluummin lähempänä koottua kuin esteratalaukkaa.
Ratsukko nosti esteen jälkeen laukan vaivattomasti, tosin huomautin kyllä Amya tämän käsistä, jotka esteen aikana eivät myödänneet miltei yhtään. Seuraava hyppy oli jo huima parannus, ja loput radasta onnistuikin yllättävän hyvin.
Seuraavaksi nostin esteet jo 60-80cm korkeuksiin, ja samalla siirtelin niitä niin, että rata olisi täynnä jyrkkiä käännöksiä. Tämä vaatisi lähinnä Flickalta hyvää ketteryyttä ja tasapainoa, ja ratsastajalla taas täytyisi olla vauhdin säätely hallussa.
Rata sujui oikein hyvin, mutta neuvoin Amya pidättämään tammaansa hieman rennommin. Flicka nimittäin tuppasi hieman kuumumaan, ja samalla Amy jäi vetämään hevosta suusta. Tällä tekniikalla myös hypyt jäivät jännittyneen oloisiksi, jopa kömpelöiksi.
Toistimme muutamia hevosenlukuharjoituksia ennen esteiden nostamista, ja kun yhteistyö pelasi taas kunnolla niin nostin esteet 120cm korkeuteen. Ennen rataa ohjeistin Amya keskittymään enemmän laukan säätelyyn kuin itse esteisiin, sillä huonosta laukasta seuraa aina huono hyppy. Tällä neuvolla koko radasta saatiin puhdas, käännökset olivat oikein sulavia eikä Amy jäänyt vetämään kuumuvaa hevostaan suusta.
Lopuksi hyppäsimme silti vielä 160cm korkean esteen muutamaan otteeseen, jonka jälkeen loppuverryttely ja sitten kiitos ja ratsailta!
20.10.2017 kirjoittanut Amy
Kävelin kirpeässä syysilmassa tallia kohti. Kello oli suunnilleen 10 aamulla, ja olin sopinut maastoretken päivän aloitukseksi Emilyn kanssa. Ratsuiksi olimme valinneet Angien ja Flickan, jotka molemmat olivat tällä hetkellä kevyemmällä käytöllä. Talliin astuessani siellä kävi kuhina, kun hoitajat siistivät hevosia tulevia kilpailuja varten. Joka ikinen hoitopaikka oli varattu, ja tallin perältä, ulko-ovien läheltä löysin Emilyn ja Flickan. Angie nuokkui käytävällä valmiina retkeä varten. Talutimme tammat ulos ja jätimme hoitajat hevosineen työn touhuun.
Kävelimme pitkin ohjin tallilta pois päin vievää tietä. Hevoset olivat mukavan virkeän oloisia, mutta malttoivat kuitenkin kävellä rauhassa. Sateen jäljiltä maa oli märkä ja väistelimme lätäköitä parhaamme mukaan. Flicka ei tuttuun tapaansa halunnut astua yhteenkään lätäkköön, ja se kiersi kaikki vetisemmätkin kohdat tarkasti mahdollisimman kuivin jaloin.
Pian käännyimme tieltä pienemmälle metsätielle, jossa ei kulje autoja, ja siirsimme hevoset raviin. Ravasimme rentoa, mutta reipasta ravia lähes kokonaan oranssissa metsässä. Vihreää ei enää ollut oikeastaan muualla kuin maassa, mutta onneksemme ei kuitenkaan ollut pakkasta tai ylipäätään edes kovin kylmä. Angie oli jo alkanut kasvattaa jonkinlaista talviturkkia, vaikka se on syntynyt Tanskassa, joka ei ole kovinkaan kaukana Hollannista. Ravasimme jonkin aikaa, kunnes tie haaraantui ja siirryimme käyntiin. Valitsimme vasemmalle vievän tien, koska sitä kautta pääsisimme sujuvasti kiertämään sopivan pituisen lenkin, vaikka se olisikin vähän pidempi reitti kuin toista tietä. Kävelimme tietä jonkin matkaa, ennen kuin se muuttui vähän isommaksi hiekkatieksi, jonka varrella on muutama talokin. Siirryimme tien reunaan peräkkäin, Angie ensimmäisenä, sillä isomman auton tai erittäin pelottavan postilaatikon tullessa vastaan Flicka saattaisi pelästyä ja yrittää poistua takavasemmalle. Onneksemme tänään vastaan ei tullut ketään, eivätkä postilaatikot päässeet syömään Angien takana turvassa olevaa Flickaa. Pian pääsimme kääntymään tieltä pienelle metsäpolulle, joka oli niin kapea, että jouduimme edelleen ratsastamaan peräkanaa. Polku ei kuitenkaan ollut pitkä, ja sitä pitkin pääsimme pellolle, jossa oli yleensä tapana laukata. Hevosetkin tiesivät sen, ja heti pellolle päästyämme käynnistä ei ollut enää tietoakaan. Laukkasimme ensin koko peltoa hyväksi käyttäen isoja ympyröitä, ja lopuksi muutaman suoran niin kovaa kun hevoset halusivat. Vaikka olimme laukanneet rauhallisempaa tahtia ensin, tammoilla riitti silti virtaa laukata ihan reipasta vauhtia koko suora muutaman kerran.
Laukkojen jälkeen jatkoimme pellolta hiekkatielle käynnissä. Molemmat tammat pärskivät tyytyväisinä ja kävelivät rennon rauhallisesti kotia kohti. Emilyn kanssa pääsimme keskittymään lähinnä maisemien katseluun, ja katseltavaa riitti kyllä kuvankauniilla maaseudulla. Pian saavuimme risteykseen, josta käännyimme vasemmalle. Olimme taas takaisin sillä samalla tiellä, mitä pitkin lähdimme tallilta. Päätimme kävellä loppumatkan, ja se sopi hevosille hyvin. Ne malttoivat kävellä vapain ohjin koko matkan takaisin tallille, ilman sen suurempaa kiirettä.
Tallille saapuessamme kello näytti puolta kahtatoista, ja totesimme maastoretken olleen juuri sopivan mittainen. Pysäytimme hevoset tallin eteen ja valuimme alas satuloista. Talliin astuessamme siellä oli edelleen ainakin viisi hoitajaa hevosineen työn touhussa. Hevoset olivat vaihtuneet, mutta eivätpä ne täällä pääse kovin helposti loppumaan kesken! Talutimme tyytyväiset hevoset omiin karsinoihinsa, jotta pääsisimme itsekin vaihteeksi vähän vakavampaan työntekoon.
09.11.2017 kirjoittanut Amy
Talutin Flickaa ja Tikua talliin riimunnarut kummassakin kädessä. Ne oli ilmoitettu laatuarvosteluihin, joten otin vielä illan viimeiseksi puuhakseni siistiä ne tulevaa varten. Onnekseni Tiku oli tarpeeksi herrasmies, eikä possuillut narun päässä vaikka vieressä kävelikin musta kaunokainen. Salaa olin ylpeä kasvatistani, sen käytöksestä ja siitä, että se oli viimein matkalla laatuarvosteluihin. Flickalla oli vähän ylimääräistä ilmaa askelissa, mutta sekään ei heittäytynyt mahdottomaksi. Tallin ovella heitin toisen riimunnarun Flickan kaulalle ja annoin sen mennä ovesta ensin. Sen karsina oli ihan oven lähellä, ja se osaisi kyllä mennä sinne itse sillä aikaa, kun kävisin viemässä Tikun omaan karsinaansa. Kävin vielä heittämässä orille kasan heiniä, ennen kuin hain kiltisti karsinassaan odottavan Flickan käytävälle. Sidottuani sen kiinni kävin nopeasti hakemassa heinäkärryn, jotta Flicka voisi syödä samalla.
Aloitin tamman puunaamisen kunnon harjauksella. Oli ihanan terapeuttista keskittyä harjaamiseen ja heinän rouskutuksen ääneen kiireisen päivän jälkeen. Olin ratsastanut aamulla kaksi nuorta hevosta, sen jälkeen kävin pitämässä estevalmennuksen noin 50 kilometrin päässä toisella tallilla, jonka jälkeen tulin taas takaisin Harmonyyn ratsastamaan lisää omia hevosia. Muutenkin tallissa on yleensä aina kova kuhina, kun hevosenhoitajia ja hevosia menee joka suuntaan lähes koko ajan. Juuri nyt oli kuitenkin hiljaista. Työntekijät olivat jo lähteneet kotiin, eikä ollut vielä iltatallin aika.
Flicka ei reagoinut edes mahan alta harjaamiseen, josta se ei yleensä pidä. Kai sillä oli niin nälkä, ettei se viitsinyt kiukutella. Harjauksen jälkeen siirryin jouhien kimppuun. Aloitin harjan siistimisellä, sillä se oli päässyt kesän aikana vähän repsottamaan. Jatkoin heti perään hännän lyhentämisellä ja siistimisellä. Onnekseni Flicka ei kasvata oikeastaan ollenkaan talvikarvaa, joten sitä ei tarvinut alkaa klippaamaan.
"Noniin, valmis" sanoin heiniään rouskuttavalle tammalle ja päästin sen hännästä irti. Olin tyytyväinen hevosen ulkonäköön, ja keräsin tavarat takaisin laatikkoon.
"Jospa pesen sut huomenna, muutamien apukäsien kanssa" sanoin Flickalle ja rapsutin sitä nauraen. Tamma on kuuluisa pesupaikalla järjestetyistä esityksistään, sillä se ei erityisemmin pidä pesusta. Irrotin sen käytävän naruista ja vein sen suoraan karsinaansa. Oli aika alkaa hakea muitakin hevosia sisälle, ja Olivia oli jo saapunut paikalle auttamaan minua siinä.
Katselin ihaillen mustan Flicka-tamman ja tämän omistajan, Amyn, alkuverryttelyjä. Ratsukon yhteistyö pelasi selvästi mainiosti, ja ratsu kuunteli ratsastajansa apuja heti alkumetreistä alkaen loistavasti.
Juuri kun olin syvimmällä mieleni syövereissä miettimässä tuota kaunista tammaa, tajusin, että meidänhän pitää aloittaa kunnollinenkin työskentely! Olin onneksi jo kasannut maneesiin 4 esteen radan, estekorkeus pysytteli näin alkuun 40-50cm korkeuksissa. Koko rata aloitettiin ravissa, mutta ensimmäisen esteen päällä piti nostaa hallittu laukka, mieluummin lähempänä koottua kuin esteratalaukkaa.
Ratsukko nosti esteen jälkeen laukan vaivattomasti, tosin huomautin kyllä Amya tämän käsistä, jotka esteen aikana eivät myödänneet miltei yhtään. Seuraava hyppy oli jo huima parannus, ja loput radasta onnistuikin yllättävän hyvin.
Seuraavaksi nostin esteet jo 60-80cm korkeuksiin, ja samalla siirtelin niitä niin, että rata olisi täynnä jyrkkiä käännöksiä. Tämä vaatisi lähinnä Flickalta hyvää ketteryyttä ja tasapainoa, ja ratsastajalla taas täytyisi olla vauhdin säätely hallussa.
Rata sujui oikein hyvin, mutta neuvoin Amya pidättämään tammaansa hieman rennommin. Flicka nimittäin tuppasi hieman kuumumaan, ja samalla Amy jäi vetämään hevosta suusta. Tällä tekniikalla myös hypyt jäivät jännittyneen oloisiksi, jopa kömpelöiksi.
Toistimme muutamia hevosenlukuharjoituksia ennen esteiden nostamista, ja kun yhteistyö pelasi taas kunnolla niin nostin esteet 120cm korkeuteen. Ennen rataa ohjeistin Amya keskittymään enemmän laukan säätelyyn kuin itse esteisiin, sillä huonosta laukasta seuraa aina huono hyppy. Tällä neuvolla koko radasta saatiin puhdas, käännökset olivat oikein sulavia eikä Amy jäänyt vetämään kuumuvaa hevostaan suusta.
Lopuksi hyppäsimme silti vielä 160cm korkean esteen muutamaan otteeseen, jonka jälkeen loppuverryttely ja sitten kiitos ja ratsailta!
20.10.2017 kirjoittanut Amy
Kävelin kirpeässä syysilmassa tallia kohti. Kello oli suunnilleen 10 aamulla, ja olin sopinut maastoretken päivän aloitukseksi Emilyn kanssa. Ratsuiksi olimme valinneet Angien ja Flickan, jotka molemmat olivat tällä hetkellä kevyemmällä käytöllä. Talliin astuessani siellä kävi kuhina, kun hoitajat siistivät hevosia tulevia kilpailuja varten. Joka ikinen hoitopaikka oli varattu, ja tallin perältä, ulko-ovien läheltä löysin Emilyn ja Flickan. Angie nuokkui käytävällä valmiina retkeä varten. Talutimme tammat ulos ja jätimme hoitajat hevosineen työn touhuun.
Kävelimme pitkin ohjin tallilta pois päin vievää tietä. Hevoset olivat mukavan virkeän oloisia, mutta malttoivat kuitenkin kävellä rauhassa. Sateen jäljiltä maa oli märkä ja väistelimme lätäköitä parhaamme mukaan. Flicka ei tuttuun tapaansa halunnut astua yhteenkään lätäkköön, ja se kiersi kaikki vetisemmätkin kohdat tarkasti mahdollisimman kuivin jaloin.
Pian käännyimme tieltä pienemmälle metsätielle, jossa ei kulje autoja, ja siirsimme hevoset raviin. Ravasimme rentoa, mutta reipasta ravia lähes kokonaan oranssissa metsässä. Vihreää ei enää ollut oikeastaan muualla kuin maassa, mutta onneksemme ei kuitenkaan ollut pakkasta tai ylipäätään edes kovin kylmä. Angie oli jo alkanut kasvattaa jonkinlaista talviturkkia, vaikka se on syntynyt Tanskassa, joka ei ole kovinkaan kaukana Hollannista. Ravasimme jonkin aikaa, kunnes tie haaraantui ja siirryimme käyntiin. Valitsimme vasemmalle vievän tien, koska sitä kautta pääsisimme sujuvasti kiertämään sopivan pituisen lenkin, vaikka se olisikin vähän pidempi reitti kuin toista tietä. Kävelimme tietä jonkin matkaa, ennen kuin se muuttui vähän isommaksi hiekkatieksi, jonka varrella on muutama talokin. Siirryimme tien reunaan peräkkäin, Angie ensimmäisenä, sillä isomman auton tai erittäin pelottavan postilaatikon tullessa vastaan Flicka saattaisi pelästyä ja yrittää poistua takavasemmalle. Onneksemme tänään vastaan ei tullut ketään, eivätkä postilaatikot päässeet syömään Angien takana turvassa olevaa Flickaa. Pian pääsimme kääntymään tieltä pienelle metsäpolulle, joka oli niin kapea, että jouduimme edelleen ratsastamaan peräkanaa. Polku ei kuitenkaan ollut pitkä, ja sitä pitkin pääsimme pellolle, jossa oli yleensä tapana laukata. Hevosetkin tiesivät sen, ja heti pellolle päästyämme käynnistä ei ollut enää tietoakaan. Laukkasimme ensin koko peltoa hyväksi käyttäen isoja ympyröitä, ja lopuksi muutaman suoran niin kovaa kun hevoset halusivat. Vaikka olimme laukanneet rauhallisempaa tahtia ensin, tammoilla riitti silti virtaa laukata ihan reipasta vauhtia koko suora muutaman kerran.
Laukkojen jälkeen jatkoimme pellolta hiekkatielle käynnissä. Molemmat tammat pärskivät tyytyväisinä ja kävelivät rennon rauhallisesti kotia kohti. Emilyn kanssa pääsimme keskittymään lähinnä maisemien katseluun, ja katseltavaa riitti kyllä kuvankauniilla maaseudulla. Pian saavuimme risteykseen, josta käännyimme vasemmalle. Olimme taas takaisin sillä samalla tiellä, mitä pitkin lähdimme tallilta. Päätimme kävellä loppumatkan, ja se sopi hevosille hyvin. Ne malttoivat kävellä vapain ohjin koko matkan takaisin tallille, ilman sen suurempaa kiirettä.
Tallille saapuessamme kello näytti puolta kahtatoista, ja totesimme maastoretken olleen juuri sopivan mittainen. Pysäytimme hevoset tallin eteen ja valuimme alas satuloista. Talliin astuessamme siellä oli edelleen ainakin viisi hoitajaa hevosineen työn touhussa. Hevoset olivat vaihtuneet, mutta eivätpä ne täällä pääse kovin helposti loppumaan kesken! Talutimme tyytyväiset hevoset omiin karsinoihinsa, jotta pääsisimme itsekin vaihteeksi vähän vakavampaan työntekoon.
09.11.2017 kirjoittanut Amy
Talutin Flickaa ja Tikua talliin riimunnarut kummassakin kädessä. Ne oli ilmoitettu laatuarvosteluihin, joten otin vielä illan viimeiseksi puuhakseni siistiä ne tulevaa varten. Onnekseni Tiku oli tarpeeksi herrasmies, eikä possuillut narun päässä vaikka vieressä kävelikin musta kaunokainen. Salaa olin ylpeä kasvatistani, sen käytöksestä ja siitä, että se oli viimein matkalla laatuarvosteluihin. Flickalla oli vähän ylimääräistä ilmaa askelissa, mutta sekään ei heittäytynyt mahdottomaksi. Tallin ovella heitin toisen riimunnarun Flickan kaulalle ja annoin sen mennä ovesta ensin. Sen karsina oli ihan oven lähellä, ja se osaisi kyllä mennä sinne itse sillä aikaa, kun kävisin viemässä Tikun omaan karsinaansa. Kävin vielä heittämässä orille kasan heiniä, ennen kuin hain kiltisti karsinassaan odottavan Flickan käytävälle. Sidottuani sen kiinni kävin nopeasti hakemassa heinäkärryn, jotta Flicka voisi syödä samalla.
Aloitin tamman puunaamisen kunnon harjauksella. Oli ihanan terapeuttista keskittyä harjaamiseen ja heinän rouskutuksen ääneen kiireisen päivän jälkeen. Olin ratsastanut aamulla kaksi nuorta hevosta, sen jälkeen kävin pitämässä estevalmennuksen noin 50 kilometrin päässä toisella tallilla, jonka jälkeen tulin taas takaisin Harmonyyn ratsastamaan lisää omia hevosia. Muutenkin tallissa on yleensä aina kova kuhina, kun hevosenhoitajia ja hevosia menee joka suuntaan lähes koko ajan. Juuri nyt oli kuitenkin hiljaista. Työntekijät olivat jo lähteneet kotiin, eikä ollut vielä iltatallin aika.
Flicka ei reagoinut edes mahan alta harjaamiseen, josta se ei yleensä pidä. Kai sillä oli niin nälkä, ettei se viitsinyt kiukutella. Harjauksen jälkeen siirryin jouhien kimppuun. Aloitin harjan siistimisellä, sillä se oli päässyt kesän aikana vähän repsottamaan. Jatkoin heti perään hännän lyhentämisellä ja siistimisellä. Onnekseni Flicka ei kasvata oikeastaan ollenkaan talvikarvaa, joten sitä ei tarvinut alkaa klippaamaan.
"Noniin, valmis" sanoin heiniään rouskuttavalle tammalle ja päästin sen hännästä irti. Olin tyytyväinen hevosen ulkonäköön, ja keräsin tavarat takaisin laatikkoon.
"Jospa pesen sut huomenna, muutamien apukäsien kanssa" sanoin Flickalle ja rapsutin sitä nauraen. Tamma on kuuluisa pesupaikalla järjestetyistä esityksistään, sillä se ei erityisemmin pidä pesusta. Irrotin sen käytävän naruista ja vein sen suoraan karsinaansa. Oli aika alkaa hakea muitakin hevosia sisälle, ja Olivia oli jo saapunut paikalle auttamaan minua siinä.
VIRTUAALIHEVONEN
Sukuselvitys © Jannica
Sukuselvitys © Jannica
