Harmony Sporthorses on muuttanut!
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/attention.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/attention.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
A |
ttention
|
|
|
|
L |
uonnekuvaus
|
|
"Atte"
|
S |
ukutaulu
|
|
i. Kerneels evm kwpn, trn, 172cm |
|
e. Marilou evm kwpn, rn, 167cm |
|
|
S |
ukuselvitys
|
|
i. Kerneels on herkkäluonteinen ori, joka on tehnyt aktiivisen kilpailu-uran esteiden parissa isommilla radoilla. Tummanruunikko Kerneels on hollantilaista kantakirjaa edustava miellyttävä ratsu, joka on reipas ja rohkea hyppääjä. 172-senttinen ori on myös rakenteeltaan kompakti ja periyttänyt viidellekymmenelle jälkeläisilleen paitsi hyppykykyä myös hyvää rakennetta. Kerneels on kiertänyt jonkun verran myös näyttelykehiä, jonka ansiosta se on palkittu Champion-arvonimellä. Myös koulupuolella ori on kohtuullisen osaava, vaikkei olekaan sillä saralla kilpaillut.
ii. Wouter oli tummanruunikko hollantilaisori, joka sijoittui jonkin verran kilpailuissa estepuolella, mutta oriin kapasiteettiin nähden se kilpaili hyvin vähäisesti matkustuspelon vuoksi. Onneksi Wouterin kotitalli sijaitsi kuitenkin parinkymmenen kilometrin päässä Hollannin suurimmasta kilpailukeskuksesta ja tuloksia ehti kyllä kertymään pitkähkön kisoihin ratsastusmatkankin päähän. 173-senttinen ori kilpaili pääasiassa isoja esteluokkia, mutta vanhemmalla iällä kilpaili kotitallillaan myös junioreiden luokkia muutamia. Ori oli ratsastettavuudeltaan ihanteellinen ja toimiva niin nuorilla kuin tädeilläkin. Wouter tiedettiin myös rohkeana maastoilijana, joka mahdollisti kilpailumatkat ratsain pikatien läheisyydessä. Wouterilta jäi kilpauransa ohessa jälkeläisiä kymmenkunta puoliverikantakirjaan ja sitä käytettiin jonkun verran myöskin hollantilaisen ratsuponin
jalostukseen ponijälkeläisten pärjätessä erinomaisesti esteillä ja näyttelyissä orin kapasiteetin ja hyvän rakenteen turvin.
ie. Lisanne oli ruunikko 170-senttinen herttaisen luonteen omaava hollantilaistamma, joka oli miellyttävä ratsu ja rehellinen hyppääjä. Se oli myös isommilla esteillä varma menijä, joka ei katsellut erikoisesteitä. Maastovarma tamma periytti kahdelletoista varsalleen hyvää luonnetta, varmuutta ja osa jälkeläisistä kilpaili rataesteiden lisäksi kenttää varmoina yksilöinä yltäen jopa kansainväliselle tasolle. Lisanne kilpaili urallaan lähes viisikymmentä sijoitusta startaten viimeisinä vuosinaan myös junioriluokkia ja muutamia kansallisia arvokilpailuja sijoittuen. Rauhallinen tamma oli hyvä emä ja hoiti
varsansa vielä vuosienkin jälkeen hienosti osan tarhatessa kasvattajalla sen kanssa tamman loppuun asti. Lisanne lopetettiin vajaan kolmenkymmenen vuoden iässä jalkavaivojen vuoksi.
ii. Wouter oli tummanruunikko hollantilaisori, joka sijoittui jonkin verran kilpailuissa estepuolella, mutta oriin kapasiteettiin nähden se kilpaili hyvin vähäisesti matkustuspelon vuoksi. Onneksi Wouterin kotitalli sijaitsi kuitenkin parinkymmenen kilometrin päässä Hollannin suurimmasta kilpailukeskuksesta ja tuloksia ehti kyllä kertymään pitkähkön kisoihin ratsastusmatkankin päähän. 173-senttinen ori kilpaili pääasiassa isoja esteluokkia, mutta vanhemmalla iällä kilpaili kotitallillaan myös junioreiden luokkia muutamia. Ori oli ratsastettavuudeltaan ihanteellinen ja toimiva niin nuorilla kuin tädeilläkin. Wouter tiedettiin myös rohkeana maastoilijana, joka mahdollisti kilpailumatkat ratsain pikatien läheisyydessä. Wouterilta jäi kilpauransa ohessa jälkeläisiä kymmenkunta puoliverikantakirjaan ja sitä käytettiin jonkun verran myöskin hollantilaisen ratsuponin
jalostukseen ponijälkeläisten pärjätessä erinomaisesti esteillä ja näyttelyissä orin kapasiteetin ja hyvän rakenteen turvin.
ie. Lisanne oli ruunikko 170-senttinen herttaisen luonteen omaava hollantilaistamma, joka oli miellyttävä ratsu ja rehellinen hyppääjä. Se oli myös isommilla esteillä varma menijä, joka ei katsellut erikoisesteitä. Maastovarma tamma periytti kahdelletoista varsalleen hyvää luonnetta, varmuutta ja osa jälkeläisistä kilpaili rataesteiden lisäksi kenttää varmoina yksilöinä yltäen jopa kansainväliselle tasolle. Lisanne kilpaili urallaan lähes viisikymmentä sijoitusta startaten viimeisinä vuosinaan myös junioriluokkia ja muutamia kansallisia arvokilpailuja sijoittuen. Rauhallinen tamma oli hyvä emä ja hoiti
varsansa vielä vuosienkin jälkeen hienosti osan tarhatessa kasvattajalla sen kanssa tamman loppuun asti. Lisanne lopetettiin vajaan kolmenkymmenen vuoden iässä jalkavaivojen vuoksi.
e. Marilou on hollantilaissyntyinen ruunikko tamma, jolta löytyy korkeutta 167 senttimetrin verran. Sukkajalkaisen tamman suku on melko harvinaista, vaikka siihen mahtuukin muutamia estetahon konkareita. Mariloulla oli edessään mahtavat edellytykset ja kapasiteettia päästä
pitkälle esteillä. Sen esteura kuitenkin katkesi harmittavan varhain tamman kaaduttua talvikelillä tarhassaan ja loukatessaan jalkansa niin pahoin, että esteura ja tulevaisuuden tavoitteet olivat hetkessä historiaa ja siitostamman ura edessä. Onneksi tamma ehti kuitenkin sijoittua vajaat 40 kertaa vaikeammallakin radoilla ja kilpailutulokset riittivät suosioon siitostammana. Mariloulta jäi varsoja kuusi, joista viisi on kilpaillut vaativissa esteluokissa Hollannissa ja yksi ulkomaille myytynä. Kilpailu-uran loputtua tamma kunnostautui myös näyttelykehissä ja se myös kantakirjattiin hienona rodun edustajana ykköspalkinnolle.
ei. Notice oli mukavaluontoinen ori, joka kuitenkin kilpailuissa osasi olla aavistuksen hankala, koska tammat kiinnostivat sitä paljon enemmän kuin kotona. Kotona seesteisen luonteen omaava rento ori muuttui kisapaikalla ruunikoksi häsläriksi, eikä aina kisaamisesta tahtonut varsinkaan keväällä tulla mitään. 173-senttinen ori pääsi kuitenkin osaavan ratsastajan kanssa kilpailemaan suurempiakin luokkia ja tuntui nauttivan esiintymisestä myös näyttelyareenoilla. Hyvärakenteinen ori oli näyttelykehissä rauhallisempi ja esiintyi edukseen myös kantakirjatilaisuudessa, jossa se palkittiin II palkinnolle. Noticelta jäi jälkeläisiä vain neljä myöhäisellä iällä alkaneen kilpauran vuoksi, mutta varsat ovat laadullaan korvanneet kyllä määrän täysin kilpaillen isänsä jalanjäljissä isoja esteluokkia hyvällä menestyksellä.
ee. Willemina oli punaruunikko 166-senttinen kantakirjatamma, joka on hollantilaista syntyperää ja asunut sekä kasvanut kasvattajallaan kymmenvuotiaaksi aloittaen kilpauraa jo siellä hieman. Myöhemmin Willemina myytiin etelämmäksi uudelle kilpailijalle, joka oli jo kotitilalla aloittanut yhteistyön tamman kanssa sen sujuen myös uudessa kodissa hyvin. Willemina kilpaili kokoonsa nähden isoja luokkia sijoittuen myös useissa 160 sentin luokissa palkinnoille. Jalkaongelmista kärsittyään tamma päätettiin siirtää parin vuoden jälkeen siitoskäyttöön, jossa se kunnostautui periyttämällä seitsemän hienoa estevarsaa, jotka perivät siroa rakennetta sekä kapasiteettia ja rohkeaa olemusta emältään. Isompaan oriin yhdistettynä varsat kasvoivat myös hieman emäänsä isommiksi.
pitkälle esteillä. Sen esteura kuitenkin katkesi harmittavan varhain tamman kaaduttua talvikelillä tarhassaan ja loukatessaan jalkansa niin pahoin, että esteura ja tulevaisuuden tavoitteet olivat hetkessä historiaa ja siitostamman ura edessä. Onneksi tamma ehti kuitenkin sijoittua vajaat 40 kertaa vaikeammallakin radoilla ja kilpailutulokset riittivät suosioon siitostammana. Mariloulta jäi varsoja kuusi, joista viisi on kilpaillut vaativissa esteluokissa Hollannissa ja yksi ulkomaille myytynä. Kilpailu-uran loputtua tamma kunnostautui myös näyttelykehissä ja se myös kantakirjattiin hienona rodun edustajana ykköspalkinnolle.
ei. Notice oli mukavaluontoinen ori, joka kuitenkin kilpailuissa osasi olla aavistuksen hankala, koska tammat kiinnostivat sitä paljon enemmän kuin kotona. Kotona seesteisen luonteen omaava rento ori muuttui kisapaikalla ruunikoksi häsläriksi, eikä aina kisaamisesta tahtonut varsinkaan keväällä tulla mitään. 173-senttinen ori pääsi kuitenkin osaavan ratsastajan kanssa kilpailemaan suurempiakin luokkia ja tuntui nauttivan esiintymisestä myös näyttelyareenoilla. Hyvärakenteinen ori oli näyttelykehissä rauhallisempi ja esiintyi edukseen myös kantakirjatilaisuudessa, jossa se palkittiin II palkinnolle. Noticelta jäi jälkeläisiä vain neljä myöhäisellä iällä alkaneen kilpauran vuoksi, mutta varsat ovat laadullaan korvanneet kyllä määrän täysin kilpaillen isänsä jalanjäljissä isoja esteluokkia hyvällä menestyksellä.
ee. Willemina oli punaruunikko 166-senttinen kantakirjatamma, joka on hollantilaista syntyperää ja asunut sekä kasvanut kasvattajallaan kymmenvuotiaaksi aloittaen kilpauraa jo siellä hieman. Myöhemmin Willemina myytiin etelämmäksi uudelle kilpailijalle, joka oli jo kotitilalla aloittanut yhteistyön tamman kanssa sen sujuen myös uudessa kodissa hyvin. Willemina kilpaili kokoonsa nähden isoja luokkia sijoittuen myös useissa 160 sentin luokissa palkinnoille. Jalkaongelmista kärsittyään tamma päätettiin siirtää parin vuoden jälkeen siitoskäyttöön, jossa se kunnostautui periyttämällä seitsemän hienoa estevarsaa, jotka perivät siroa rakennetta sekä kapasiteettia ja rohkeaa olemusta emältään. Isompaan oriin yhdistettynä varsat kasvoivat myös hieman emäänsä isommiksi.
|
J |
älkeläiset
|
|
t.
t. t. t. |
s. 19.02.2017
s. 22.02.2017 s. 05.02.2018 s. 05.12.2018 |
e. Flicka
e. Dales Acapella e. Caramella e. Unique Flaws |
om. Harmony
om. Harmony om. Harmony om. Cloverley |
|
K |
ilpailukalenteri
|
|
Saavutukset
|
NJ-näyttelyt
21.03.2017 irtoSERT tuom. Kati
|
Atte
|
kilpailee porrastetuissa, painottuen esteille. (maksimitaso 11)
|
Ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteetti ja rohkeus Nopeus ja kestävyys Kuuliaisuus ja luonne Tahti ja irtonaisuus Tarkkuus ja ketteryys |
3067.64 0.00 3615.40 0.00 0.00 |
ERJ 6683.04 taso 11 |
|
P |
äiväkirja
|
|
20.01.2018 estevalmennus, kirjoittanut Penelopeia
Atte niminen suuri ja ryhdikäs ruunikko oli alkuverryttelyssä melko energinen, ja tuntuikin ensimmäiset minuutit lähinnä juoksevan ratsastajan apujen läpi. Jouduimmekin melko paljon rajoittamaan sen menohaluja runsaiden siirtymisten ja tarvittaessa volttityöskentelyn avulla. Kun verryttelimme laukkaa otimme muutamia pätkiä jolloin Atte sai liikkua reippaasti eteen, mutta ori palautui spurttipätkistä melko huonosti ja jäi sen jälkeen puskemaan kädelle ja vastustelemaan pidätteitä. Verryttelyhypyissä samat ongelmat korostuivat, kontrollin ollessa orin suurin ongelma. Hyppytekniikka sillä oli hallussa, eivätkä itse esteet olleet se varsinainen kompastuskivi. Jouduimmekin melko kauan etsimään sitä pidätteiden kultaista keskitietä, jossa pidätteet menisivät läpi mutta eivät olisi niin vahvoja että ori vetäisi niistä herneen nenään. Hyppäsimme tänään lähinnä suhteutettua linjaa ja kolmen esteen pysty-pysty-okseri sarjaa, joten kontrolli oli esteiden välillä erityisen tärkeää. Ensimmäisillä hyppykerroilla ori lähtikin aivan liikaa eteen, ja hypyt ajautuivat todella pohjaan ratsastajan ollessa vaikeuksissa pidätteiden läpisaamisen kanssa. Yrityskertojen myötä saimme tehtävää kuitenkin joka kerralla paremmaksi. Tulimmekin radan pätkän muutaman kerran tahallaan hyvin kootussa laukassa, jotta ori oppisi ettei esteille tarvinnut joka kerta rynnätä kuin päätön kana. Ratsastajan omalla istunnalla oli suuri vaikutus oriin, joten kun ratsastaja pääsi istumaan suorana syvälle satulaan ei orin vauhtikaan lähtenyt kiihtymään aivan niin hallitsemattomaksi. Viimeisellä hyppykerralla puomit olivat 140cm korkeuden tuntumilla, mikä oli aivan riittävä korkeus tälle päivälle. Viimeiset hypyt saimmekin onnistumaan oikein hyvässä tahdissa ja tasapainossa, joten lopetimme valmennuksen hyvillä mielin.
Atte niminen suuri ja ryhdikäs ruunikko oli alkuverryttelyssä melko energinen, ja tuntuikin ensimmäiset minuutit lähinnä juoksevan ratsastajan apujen läpi. Jouduimmekin melko paljon rajoittamaan sen menohaluja runsaiden siirtymisten ja tarvittaessa volttityöskentelyn avulla. Kun verryttelimme laukkaa otimme muutamia pätkiä jolloin Atte sai liikkua reippaasti eteen, mutta ori palautui spurttipätkistä melko huonosti ja jäi sen jälkeen puskemaan kädelle ja vastustelemaan pidätteitä. Verryttelyhypyissä samat ongelmat korostuivat, kontrollin ollessa orin suurin ongelma. Hyppytekniikka sillä oli hallussa, eivätkä itse esteet olleet se varsinainen kompastuskivi. Jouduimmekin melko kauan etsimään sitä pidätteiden kultaista keskitietä, jossa pidätteet menisivät läpi mutta eivät olisi niin vahvoja että ori vetäisi niistä herneen nenään. Hyppäsimme tänään lähinnä suhteutettua linjaa ja kolmen esteen pysty-pysty-okseri sarjaa, joten kontrolli oli esteiden välillä erityisen tärkeää. Ensimmäisillä hyppykerroilla ori lähtikin aivan liikaa eteen, ja hypyt ajautuivat todella pohjaan ratsastajan ollessa vaikeuksissa pidätteiden läpisaamisen kanssa. Yrityskertojen myötä saimme tehtävää kuitenkin joka kerralla paremmaksi. Tulimmekin radan pätkän muutaman kerran tahallaan hyvin kootussa laukassa, jotta ori oppisi ettei esteille tarvinnut joka kerta rynnätä kuin päätön kana. Ratsastajan omalla istunnalla oli suuri vaikutus oriin, joten kun ratsastaja pääsi istumaan suorana syvälle satulaan ei orin vauhtikaan lähtenyt kiihtymään aivan niin hallitsemattomaksi. Viimeisellä hyppykerralla puomit olivat 140cm korkeuden tuntumilla, mikä oli aivan riittävä korkeus tälle päivälle. Viimeiset hypyt saimmekin onnistumaan oikein hyvässä tahdissa ja tasapainossa, joten lopetimme valmennuksen hyvillä mielin.
Sukuselvitys © Jannica
VIRTUAALIHEVONEN
VIRTUAALIHEVONEN