Harmony Sporthorses on muuttanut!
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/alexandra.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
Uudet sivut löytyvät osoitteesta http://harmonyhorses.altervista.org/h/alexandra.html! Näitä sivuja ei enää päivitetä.
A |
lexandra
|
|
|
|
L |
uonnekuvaus & Historiaa
|
|
"Alexandra syntyi ja kasvoi suurella hollantilaisella estepuoliverisiä kasvattavalla tallilla. Talli on kasvattanut monia MM-tason hevosia tai ainakin niiden sukulaisia, ja tästäkin tammasta odotetaan niiden veroista. Alexandra on sisäänratsastettu kolmevuotiaana, ja osoittanut mainiota hyppytekniikkaa niin irtona kuin ratsastaja selässä. Jos jostain syystä esteet eivät olisikaan mahdollisia tammalle, toimisi se varmasti hyvänä kouluratsunakin, potentaalia varmasti ainakin Vaativa A -tasolle liikkeistä, rakenteesta ja luonteesta päätellen."
Alexandra on hieno tamma, joka osaa käyttäytyä kuin diiva - sitähän tamma onkin. Se rakastaa salamavalojen välkettä ympärillään, eikä voi vastustaa huomiota. Se osaakin olla joskus oikea maanvaiva pitäessään itsestään meteliä kaikille ohikulkeville - tai silloin, kun kukaan ei ole kiinnittänyt tammaan sen omasta mielestä tarpeeksi huomiota. Se on hyvää pataa tarhakavereidensa kanssa, mutta uusiin hevosiin se suhtautuu varauksella. Alexandra rakastaa rapsutuksia, ja sitä saa rapsutella vaikka useamman tunnin putkeen!
Hoitaessa Alexandra on yleensä kiltisti. Se seisoo nätisti aloillaan, mutta pitää silti itsestään meteliä tasaisin väliajoin. Jos ympärillä on muita hevosia ja on rauhallista, se saattaa jopa torkahtaa hoitamisen ajaksi. Huonoina päivinä tamma kuitenkin näykkii hoidettaessa, varsinkin mahan alta ja takajalkoja harjatessa. Hoitaminen on onneksi usein helppoa, sillä Alexandra on hyvin siisti hevonen, eikä se oikeastaan koskaan ole likainen. Taluttaessa se tulee yleensä kiltisti perässä eikä rieku ylimääräisiä.
Ratsastaessa Alexandra on kuuliainen ja hyvin herkkä. Se on hyvin miellyttävä ratsastaa, kun siltä osaa pyytää oikein. Jos ei osaa, tamma hermostuu ja tulee epävarmaksi. Se ei pukita tai heitä selästä, vaan usein se pysähtyy, peruuttaa tai oikein turhautuessaan hyppiä pystyyn. Tutun ratsastajan kanssa se kuitenkin toimii suurimman osan ajasta oikein mallikkaasti. Esteillä se loistaa, sillä melko suuren kokonsa ansiosta sillä on iso, etenevä laukka, josta on suurta hyötyä esteradalla. Se hyppää tarkasti eikä pidä puomeihin koskemisesta, joten pudotuksen jälkeen se saattaa osoittaa mieltään potkaisemalla taakse. Maastossa Alexandra osaa olla vähän säikky, mutta kaverin kanssa se on rohkeampi. Se kiertää kaikki lätäköt ja kuraiset kohdat tarkasti, eikä siitä ole ainakaan kovin kuraiselle maastoradalle.
Kilpailupaikalla Alexandra on helposti vähän levoton, mutta rauhoittuu päästessään rauhallisempaan paikkaan. Se ei tykkää matkustaa yksin, sillä edes yksi tuttu hevonen kisapaikalla rauhoittaa sen mieltä. Alexandra on kuitenkin oiva kaveri uusintaradalle nopean laukkansa, tarkkuutensa ja huomionhakuisuutensa ansiosta. Se ei varmasti hermostu palkintojenjaossa, vaan seisoo ylväästi antaen yleisön ihailla sitä.
Alexandra on hieno tamma, joka osaa käyttäytyä kuin diiva - sitähän tamma onkin. Se rakastaa salamavalojen välkettä ympärillään, eikä voi vastustaa huomiota. Se osaakin olla joskus oikea maanvaiva pitäessään itsestään meteliä kaikille ohikulkeville - tai silloin, kun kukaan ei ole kiinnittänyt tammaan sen omasta mielestä tarpeeksi huomiota. Se on hyvää pataa tarhakavereidensa kanssa, mutta uusiin hevosiin se suhtautuu varauksella. Alexandra rakastaa rapsutuksia, ja sitä saa rapsutella vaikka useamman tunnin putkeen!
Hoitaessa Alexandra on yleensä kiltisti. Se seisoo nätisti aloillaan, mutta pitää silti itsestään meteliä tasaisin väliajoin. Jos ympärillä on muita hevosia ja on rauhallista, se saattaa jopa torkahtaa hoitamisen ajaksi. Huonoina päivinä tamma kuitenkin näykkii hoidettaessa, varsinkin mahan alta ja takajalkoja harjatessa. Hoitaminen on onneksi usein helppoa, sillä Alexandra on hyvin siisti hevonen, eikä se oikeastaan koskaan ole likainen. Taluttaessa se tulee yleensä kiltisti perässä eikä rieku ylimääräisiä.
Ratsastaessa Alexandra on kuuliainen ja hyvin herkkä. Se on hyvin miellyttävä ratsastaa, kun siltä osaa pyytää oikein. Jos ei osaa, tamma hermostuu ja tulee epävarmaksi. Se ei pukita tai heitä selästä, vaan usein se pysähtyy, peruuttaa tai oikein turhautuessaan hyppiä pystyyn. Tutun ratsastajan kanssa se kuitenkin toimii suurimman osan ajasta oikein mallikkaasti. Esteillä se loistaa, sillä melko suuren kokonsa ansiosta sillä on iso, etenevä laukka, josta on suurta hyötyä esteradalla. Se hyppää tarkasti eikä pidä puomeihin koskemisesta, joten pudotuksen jälkeen se saattaa osoittaa mieltään potkaisemalla taakse. Maastossa Alexandra osaa olla vähän säikky, mutta kaverin kanssa se on rohkeampi. Se kiertää kaikki lätäköt ja kuraiset kohdat tarkasti, eikä siitä ole ainakaan kovin kuraiselle maastoradalle.
Kilpailupaikalla Alexandra on helposti vähän levoton, mutta rauhoittuu päästessään rauhallisempaan paikkaan. Se ei tykkää matkustaa yksin, sillä edes yksi tuttu hevonen kisapaikalla rauhoittaa sen mieltä. Alexandra on kuitenkin oiva kaveri uusintaradalle nopean laukkansa, tarkkuutensa ja huomionhakuisuutensa ansiosta. Se ei varmasti hermostu palkintojenjaossa, vaan seisoo ylväästi antaen yleisön ihailla sitä.
|
S |
ukutaulu
|
|
i. Irving evm kwpn, mkm, 174cm |
|
e. Alina evm kwpn, rnkm, 172cm |
|
|
S |
ukuselvitys
|
|
i. Irving on hollantilainen kantakirjaori, joka on kilpaillut erittäin hyvällä menestyksellä kansainvälisiä esteluokkia 160-tasolla. 174-senttinen ori on kilpaillut myös muutamia kenttäluokkia vaihtelun vuoksi mahdollisuuden tullessa vastaan. Varsoilleenkin rohkeaa olemusta välittänyt ori on saanut kisauransa jälkeen nelisenkymmentä jälkeläistä, joiden mukaan mahtuu niin este- kuin koulupuolenkin osaajia, siitosoreja sekä kantakirjatammoja. Mustankimo ori on myös periyttänyt varsoilleen paljon ulkomuotoaan ja väriään. Koulupuolella ori itse ei ole kovin osaava, mutta perusasioita kyllä tekee. Rauhallisen luonteen omaava ori pärjäsi myös junioriluokissa vanhemmalla iällä kivasti.
ii. Ilves on kimo ori, joka syntyi Hollannissa, mutta muutti jo melko nuorella iällä Britanniaan hollanninpuoliverikasvatuksesta kiinnostuneeseen kotiin, jossa se pääsi myös jatkamaan Hollannissa aloiteltua kisauraa. 175-senttinen Ilves kilpaili isoja esteluokkia, pääasiassa tasolla 150-160cm. Erinomainen siitosori on suvullisesti kelvollinen tehtäväänsä ja periyttänyt varsoilleen paitsi hyvää luonnetta myöskin kapasiteettia ja rohkeutta esteille. Ilves on kilpaillut myös itse koulua ja sen jälkeläisistäkin löytyy muutamia kahdenkymmenen joukosta, jotka ovat kilpailleet molempia lajeja. Kapasiteetikas ori omaa hyvän perusluonteen, mutta on tunnettu kisaradoilla helposti innostuvana ja kuumenevana tapauksena. Vieraissa paikoissa ori saattoi myös olla hieman haasteellinen käsiteltävä.
ie. Davida oli tammamainen hollantilaista kantakirjaa edustava ruunikimo esteratsu, joka oli hoitaessa rauhallinen, mutta isotteli herkästi muille hevosille, eikä sitä voinut tarhata toisten tammojen kanssa.Varsoilleen Davida kuitenkin periytti pehmeämpää puoltaan onneksi ja jokaisesta neljästä varsasta kasvoi emänsä tavoin esteratsuja isompiin luokkiin. 170-senttinen Davida kilpaili neljä vuotta esteillä, jonka jälkeen se siirtyi jalkaongelmien vuoksi siitoskäyttöön. Hieman tuntematon suku ei kuitenkaan riittänyt ihan suurimpaan suosioon siitoskäytössä.
ii. Ilves on kimo ori, joka syntyi Hollannissa, mutta muutti jo melko nuorella iällä Britanniaan hollanninpuoliverikasvatuksesta kiinnostuneeseen kotiin, jossa se pääsi myös jatkamaan Hollannissa aloiteltua kisauraa. 175-senttinen Ilves kilpaili isoja esteluokkia, pääasiassa tasolla 150-160cm. Erinomainen siitosori on suvullisesti kelvollinen tehtäväänsä ja periyttänyt varsoilleen paitsi hyvää luonnetta myöskin kapasiteettia ja rohkeutta esteille. Ilves on kilpaillut myös itse koulua ja sen jälkeläisistäkin löytyy muutamia kahdenkymmenen joukosta, jotka ovat kilpailleet molempia lajeja. Kapasiteetikas ori omaa hyvän perusluonteen, mutta on tunnettu kisaradoilla helposti innostuvana ja kuumenevana tapauksena. Vieraissa paikoissa ori saattoi myös olla hieman haasteellinen käsiteltävä.
ie. Davida oli tammamainen hollantilaista kantakirjaa edustava ruunikimo esteratsu, joka oli hoitaessa rauhallinen, mutta isotteli herkästi muille hevosille, eikä sitä voinut tarhata toisten tammojen kanssa.Varsoilleen Davida kuitenkin periytti pehmeämpää puoltaan onneksi ja jokaisesta neljästä varsasta kasvoi emänsä tavoin esteratsuja isompiin luokkiin. 170-senttinen Davida kilpaili neljä vuotta esteillä, jonka jälkeen se siirtyi jalkaongelmien vuoksi siitoskäyttöön. Hieman tuntematon suku ei kuitenkaan riittänyt ihan suurimpaan suosioon siitoskäytössä.
e. Alina edustaa harvinaisempaa hollantilaista sukupolvea, eikä sen suvusta löydy kovinkaan montaa tuttua nimeä. Kuitenkin Alinankin sukuun mahtuu estekisaajia, monipuolisia harrasteratsuja ja ulkomaillekin muuttaneita estehevosia. Ruunikonkimo 172-senttinen tamma on myös menestynyt kansainvälisen esteuransa ohessa näyttelyissä ja palkittu II-palkinnolle kantakirjassa. Jälkeläisten määrästä ei ole ihan tarkkaa tietoa, koska tammaa on käytetty jonkin verran myös ratsuponijalostukseen oman kantakirjan ulkopuolelle, mutta puhdasverisiä kwpn-ratsuja sen jälkeläisistä löytyy kahdeksan, jotka ovat kaikki seuranneet emänsä kavionjälkiä estepuolelle suoriutuen vähintään emänsä veroisesti. Mukaan mahtuu tamman nuoren ikäluokan mukana myös hevosia, jotka ovat vasta kisauransa alkutaipaleella, mutta nyt jo osoittaneet paikkansa esteillä. Alina tiedetään luonteeltaan hiukan tammamaisena.
ei. Kelvin oli erittäin kaunis kimo satuhevonen, joka oli erittäin hyvin koulutettu myös koulupuolelle, vaikka esteitä kilpailikin leipätyönään. 173-senttinen ori oli luonteeltaan utelias, ihmisrakas ja rakasti maastoilua sekä kaikkea siihen liittyvää. Ratsuna ori oli esteillä helposti innostuvaa sorttia, mutta ei kuitenkaan mikään haasteellinen, joten sen kanssa pärjäsivät kyllä hevosiin siirtyvät junnukisaajatkin. Kelvin kilpaili 160-tason luokkia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Innokas estehevonen omasi hyvät askellajit sekä hyvin koottavan laukan, joka oli eduksi uusintaradoilla pieniin käännöksiin. Jälkeläisiä orilta jäi vain kourallinen pitkän kilpailu-uran vuoksi, jota omistaja ei halunnut häirittävän siitoskäytöllä. Jälkeläiset ovat
menestyneet sekä esteillä että näyttelyurallaan ja ori on myös itse kerännyt näyttelyurallaan champion-arvonimen.
ee. Arleen oli hollantilaisen kasvatuksen tulos, joka sai pitkän ja maineikkaan kisauransa ohella vain yhden ainoan jälkeläisen. Se on kuitenkin ollut todella hieno siitostamma ja kisaratsu. Ruunikimo 170-senttinen Arleen on myös näyttelymenestyjä ja luonteeltaan todella kiltti ja rauhallinen. Kilpatamma jättää varjoonsa kisatuloksillaan ja sen suvusta löytyy myös muutama pitkän kisauran tehnyt hevonen, vaikkei taulu muuten loistakaan tunnettavuudellaan. Temperamenttinen kilparatsu tunnettiin kotona maltillisena tammana, joka syttyi kisaradalla sopivaan asenteeseen, joka useimmiten vei sen ja ratsastajan sijoituksille. Rautaiset kilpahermot omaava tamma on pärjännyt myös muutamissa isoissa arvokilpailuissa. Jalkavaivat toivat lopulta uran päätökseen 16-vuotiaana, jolloin tamma teki ainoan jälkeläisensä. Useampaakin oli toivottu, mutta vanhahko tamma ei sittemmin enää tiinehtynyt muutaman yritysvuoden päätteeksi. Kysyntää olisi Arleenin varsoille kyllä ollut siinä kohtaa, kun jälkeläinen pääsi kisaradoille ja nosti tamman nimen uudelleen esiin sen päättäessä kisauransa muutamia vuosia aiemmin.
ei. Kelvin oli erittäin kaunis kimo satuhevonen, joka oli erittäin hyvin koulutettu myös koulupuolelle, vaikka esteitä kilpailikin leipätyönään. 173-senttinen ori oli luonteeltaan utelias, ihmisrakas ja rakasti maastoilua sekä kaikkea siihen liittyvää. Ratsuna ori oli esteillä helposti innostuvaa sorttia, mutta ei kuitenkaan mikään haasteellinen, joten sen kanssa pärjäsivät kyllä hevosiin siirtyvät junnukisaajatkin. Kelvin kilpaili 160-tason luokkia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Innokas estehevonen omasi hyvät askellajit sekä hyvin koottavan laukan, joka oli eduksi uusintaradoilla pieniin käännöksiin. Jälkeläisiä orilta jäi vain kourallinen pitkän kilpailu-uran vuoksi, jota omistaja ei halunnut häirittävän siitoskäytöllä. Jälkeläiset ovat
menestyneet sekä esteillä että näyttelyurallaan ja ori on myös itse kerännyt näyttelyurallaan champion-arvonimen.
ee. Arleen oli hollantilaisen kasvatuksen tulos, joka sai pitkän ja maineikkaan kisauransa ohella vain yhden ainoan jälkeläisen. Se on kuitenkin ollut todella hieno siitostamma ja kisaratsu. Ruunikimo 170-senttinen Arleen on myös näyttelymenestyjä ja luonteeltaan todella kiltti ja rauhallinen. Kilpatamma jättää varjoonsa kisatuloksillaan ja sen suvusta löytyy myös muutama pitkän kisauran tehnyt hevonen, vaikkei taulu muuten loistakaan tunnettavuudellaan. Temperamenttinen kilparatsu tunnettiin kotona maltillisena tammana, joka syttyi kisaradalla sopivaan asenteeseen, joka useimmiten vei sen ja ratsastajan sijoituksille. Rautaiset kilpahermot omaava tamma on pärjännyt myös muutamissa isoissa arvokilpailuissa. Jalkavaivat toivat lopulta uran päätökseen 16-vuotiaana, jolloin tamma teki ainoan jälkeläisensä. Useampaakin oli toivottu, mutta vanhahko tamma ei sittemmin enää tiinehtynyt muutaman yritysvuoden päätteeksi. Kysyntää olisi Arleenin varsoille kyllä ollut siinä kohtaa, kun jälkeläinen pääsi kisaradoille ja nosti tamman nimen uudelleen esiin sen päättäessä kisauransa muutamia vuosia aiemmin.
|
J |
älkeläiset
|
|
o.
t. t. |
s. 10.01.2017
s. 22.03.2018 s. 15.12.2018 |
om. Anarchie
om. Caswell om. Harmony |
|
K |
ilpailukalenteri
|
|
Alexandra
|
kilpailee porrastetuissa, painottuen esteille.
|
Ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteetti ja rohkeus Nopeus ja kestävyys Kuuliaisuus ja luonne Tahti ja irtonaisuus Tarkkuus ja ketteryys |
3173.60 0.00 3530.05 0.00 0.003530.05 |
ERJ 6703.65 taso 11/11 |
ERJ
|
31.07.2016 Satulinna puomiluokka 05/37 ERJ-Cup
|
|
P |
äiväkirja
|
|
18.11.2017 estevalmennus, kirjoittanut Isla T
Alexandra käveli Amyn alla yllättävän rauhallisesti, vaikka sää oli koetteleva ja saanut useammankin hevosen loikkimaan paikoillaan. Päätin yhdessä Amyn kanssa, että siirtyisimme kaikki alkukäyntien jälkeen maneesiin, sillä vesisade alkoi vain tihentyä ja vaikeutti ratsastamista. Maneesissa kimo tamma heräsi jonkinsortin koomasta ja alkoi säpäköityä herkemmäksi ja reippaammaksi. Kokosin maneesin sisäuralle kaksi pystyä ja lävistäjälle kolmen hypyn innarin.
"Rauhoita käsi Amy ja istu syvemmälle." Neuvoin ratsastajaa, jolla oli hieman vaikeuksia pysyä eteenpäin loikkivan tamman kyydissä tasaisesti. Alexandra rauhoittui kuitenkin, kun sen ajatukset siirrettiin reippaaseen ravityöskentelyyn ja monipuolisiin tehtäviin. Ensin ratsukko sai ravata jumppasarjaa ja he onnistuivatkin siinä hienosti, vaikka tamma koitti alkuun hätiköidä. Pyysin Amyn siirtämään hevosen laukkaan ja kääntämään sen alkuun pääty-ympyrälle, jossa ratsukko sai tehdä asetusta ja vastalaukkaa treenaavia tehtäviä.
Laukkaverryttelyn jälkeen oli aika siirtyä esteille ja ensimmäisenä Amy ohjasikin tamman kohti kahden pystyn muodostamaa sarjaa, jonka väliin olin laskenut noin viisi laukka-askelta. Alexandra laukkasi korvat hörössä kohti esteitä ja hyppäsi 100cm pystyt reilulla ilmavaralla heittäen vielä pari ilopukkia sarjan jälkeen.
"Ohjista voi ottaa hieman napakamman tuntuman, vaikka Alexandra alkuun vastustelisikin." Totesin ratsastajalle, joka koitti pitää mahdollisimman kevyttä tuntumaa, mutta tarkoituksetta päästi hevosen laukkaamaan liiankin vapaasti. Ohjastuntuman vaihtuessa antoi Alexandra alkuun mielipiteensä tekemällä laukasta pysähdyksen, mutta Amy komensi äänen avulla sen eteenpäin taas, vaikka kävikin lähellä maneesinpohjan maistelua äkkipysähdyksen myötä.
Alkuinnon laskiessa alkoi tammankin hypyt näyttämään sujuvilta, eikä lainkaan niin hätäisiltä kuin ne alkuun näyttivät. Laitoin ratsukolle vielä viimeiseksi hommaksi viiden esteen radan, jonka aikana tulisi seitsemän hyppyä yhteensä. Esteet olivat tässä vaiheessa valmennusta nousseet jo 150cm:iin, joten helpolla ei Amy saatika Alexandra päässyt.
"Noniin, ymmärsitkö tehtävän Amy?" Kysyin vielä ratsastajalta, jonka alla olevan hevosen moottori tuntui höyryävän sen pyöriessä kolikon mittaisella ympyrällä. Amy nyökkäsi ja päästi tammansa laukkaan tehden vielä kaksi kertaa voltin ennen ensimmäistä estettä. Rata sujui suorastaan upeasti eikä minulla ollut lainkaan pahaa sanottavaa ratsukon menosta. Taputin radan jälkeen hymyillen Amylle ja kiitin häntä mukavasta valmennuksesta. Ratsukko sai jäädä itsenäisesti loppuverryttelemään, kun minun täytyi jo liitää toisaalle.
31.10.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy
Tallissa oli valkoisten hevosten kokoontumisajot. Tai ei ajot, vaan pikemminkin pesut. Olimme löytäneet kisareissulta uutta kimoille tarkoitettua shampoota, joka toivon mukaan pitäisi uljaat valkoiset ratsumme vähän vähemmän harmaan ja keltaisen sävyisinä. Pesupaikalla oli siis täysi tohina, kun kaksi hevosenhoitajaa ja minä pesimme kolmea ensimmäistä hevosta uudella shampoolla. Tallissa on yhteensä 16 kimoa hevosta, joista yksi on onneksemme vielä niin tumma, ettei se ole vielä ollenkaan valkoinen. Olivialla ja Emilyllä oli sisarukset Madeline ja Merengue, ja minä puolestani olin Alexandran harmahtavan karvan kimpussa. Hollannissa on niin lämmin, ettei hevosille meidän onneksemme kasva kunnollista talvikarvaa. Valkoisten, pörröisten hevosten pesu ja kuivaus olisi entistäkin haastavampaa.
Kuivasin Alexandraa hikiviilalla ja pyyhkeillä vartin puunaamisen jälkeen. Tammat olivat käyttäytyneet koko pesun ajan oikein mallikkaasti, ja Alexandra oli näyttänyt nuoremmille hevosille hyvää esimerkkiä. Siistinä hevosena se ei ole pesusta moksiskaan, ja malttoi tänään seistä yllättävän nätisti aloillaan koko ajan.
Olivia ja Emily veivät Madelinen ja Merenguen karsinoihinsa ja lähtivät hakemaan seuraavia hevosia. Tammat lähes kiilsivät kirkkaan valkoisina, vaikka ne olivat yhä märkiä. Heitin Alexandrallekin vielä kuivatusloimen ja kampasin sen harjan ja hännän sileiksi. Kun olin valmis, talutin tamman karsinaansa ja kävin hakemassa kaikille kolmelle hevosille heiniä. Katsahdin kelloon ja huomasin, että olikin jo päiväheinien aika. Kun Olivia ja Emily saivat uudet pestävät sisälle, lähdimme viemään kaikille hevosille heiniä.
Alexandra käveli Amyn alla yllättävän rauhallisesti, vaikka sää oli koetteleva ja saanut useammankin hevosen loikkimaan paikoillaan. Päätin yhdessä Amyn kanssa, että siirtyisimme kaikki alkukäyntien jälkeen maneesiin, sillä vesisade alkoi vain tihentyä ja vaikeutti ratsastamista. Maneesissa kimo tamma heräsi jonkinsortin koomasta ja alkoi säpäköityä herkemmäksi ja reippaammaksi. Kokosin maneesin sisäuralle kaksi pystyä ja lävistäjälle kolmen hypyn innarin.
"Rauhoita käsi Amy ja istu syvemmälle." Neuvoin ratsastajaa, jolla oli hieman vaikeuksia pysyä eteenpäin loikkivan tamman kyydissä tasaisesti. Alexandra rauhoittui kuitenkin, kun sen ajatukset siirrettiin reippaaseen ravityöskentelyyn ja monipuolisiin tehtäviin. Ensin ratsukko sai ravata jumppasarjaa ja he onnistuivatkin siinä hienosti, vaikka tamma koitti alkuun hätiköidä. Pyysin Amyn siirtämään hevosen laukkaan ja kääntämään sen alkuun pääty-ympyrälle, jossa ratsukko sai tehdä asetusta ja vastalaukkaa treenaavia tehtäviä.
Laukkaverryttelyn jälkeen oli aika siirtyä esteille ja ensimmäisenä Amy ohjasikin tamman kohti kahden pystyn muodostamaa sarjaa, jonka väliin olin laskenut noin viisi laukka-askelta. Alexandra laukkasi korvat hörössä kohti esteitä ja hyppäsi 100cm pystyt reilulla ilmavaralla heittäen vielä pari ilopukkia sarjan jälkeen.
"Ohjista voi ottaa hieman napakamman tuntuman, vaikka Alexandra alkuun vastustelisikin." Totesin ratsastajalle, joka koitti pitää mahdollisimman kevyttä tuntumaa, mutta tarkoituksetta päästi hevosen laukkaamaan liiankin vapaasti. Ohjastuntuman vaihtuessa antoi Alexandra alkuun mielipiteensä tekemällä laukasta pysähdyksen, mutta Amy komensi äänen avulla sen eteenpäin taas, vaikka kävikin lähellä maneesinpohjan maistelua äkkipysähdyksen myötä.
Alkuinnon laskiessa alkoi tammankin hypyt näyttämään sujuvilta, eikä lainkaan niin hätäisiltä kuin ne alkuun näyttivät. Laitoin ratsukolle vielä viimeiseksi hommaksi viiden esteen radan, jonka aikana tulisi seitsemän hyppyä yhteensä. Esteet olivat tässä vaiheessa valmennusta nousseet jo 150cm:iin, joten helpolla ei Amy saatika Alexandra päässyt.
"Noniin, ymmärsitkö tehtävän Amy?" Kysyin vielä ratsastajalta, jonka alla olevan hevosen moottori tuntui höyryävän sen pyöriessä kolikon mittaisella ympyrällä. Amy nyökkäsi ja päästi tammansa laukkaan tehden vielä kaksi kertaa voltin ennen ensimmäistä estettä. Rata sujui suorastaan upeasti eikä minulla ollut lainkaan pahaa sanottavaa ratsukon menosta. Taputin radan jälkeen hymyillen Amylle ja kiitin häntä mukavasta valmennuksesta. Ratsukko sai jäädä itsenäisesti loppuverryttelemään, kun minun täytyi jo liitää toisaalle.
31.10.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy
Tallissa oli valkoisten hevosten kokoontumisajot. Tai ei ajot, vaan pikemminkin pesut. Olimme löytäneet kisareissulta uutta kimoille tarkoitettua shampoota, joka toivon mukaan pitäisi uljaat valkoiset ratsumme vähän vähemmän harmaan ja keltaisen sävyisinä. Pesupaikalla oli siis täysi tohina, kun kaksi hevosenhoitajaa ja minä pesimme kolmea ensimmäistä hevosta uudella shampoolla. Tallissa on yhteensä 16 kimoa hevosta, joista yksi on onneksemme vielä niin tumma, ettei se ole vielä ollenkaan valkoinen. Olivialla ja Emilyllä oli sisarukset Madeline ja Merengue, ja minä puolestani olin Alexandran harmahtavan karvan kimpussa. Hollannissa on niin lämmin, ettei hevosille meidän onneksemme kasva kunnollista talvikarvaa. Valkoisten, pörröisten hevosten pesu ja kuivaus olisi entistäkin haastavampaa.
Kuivasin Alexandraa hikiviilalla ja pyyhkeillä vartin puunaamisen jälkeen. Tammat olivat käyttäytyneet koko pesun ajan oikein mallikkaasti, ja Alexandra oli näyttänyt nuoremmille hevosille hyvää esimerkkiä. Siistinä hevosena se ei ole pesusta moksiskaan, ja malttoi tänään seistä yllättävän nätisti aloillaan koko ajan.
Olivia ja Emily veivät Madelinen ja Merenguen karsinoihinsa ja lähtivät hakemaan seuraavia hevosia. Tammat lähes kiilsivät kirkkaan valkoisina, vaikka ne olivat yhä märkiä. Heitin Alexandrallekin vielä kuivatusloimen ja kampasin sen harjan ja hännän sileiksi. Kun olin valmis, talutin tamman karsinaansa ja kävin hakemassa kaikille kolmelle hevosille heiniä. Katsahdin kelloon ja huomasin, että olikin jo päiväheinien aika. Kun Olivia ja Emily saivat uudet pestävät sisälle, lähdimme viemään kaikille hevosille heiniä.